United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä syytä teillä on sitten uskoa, että Jumala varjelee juuri Elsan, teidän tyttärenne?» »Se, että minä uskon?» »Mutta millainen on teidän uskonne? Millainen rukouksenne? Teidän rukouksenne on: Isä meidän anna minulle. Ja sellainen on uskonnekin. Onko tällaisessa rukouksessa ja uskossa rakkautta, onko se Jumalan käskyn mukainen: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi?»
Joka tappelu menee hukkaan, ja kaikki Jumalan lahjat menevät tyhjään, joll'et sinä niistä pidä lukua. Tämä pitää paikkansa kaikilla elämän aloilla, eikä suinkaan vähimmin Jumalan valtakunnassa. Kristityn tulee uskoa, että hän on kristityksi tultuaan saanut myös lahjan toisten hyväksi.
Crockston sanoi nämä sanat semmoisella varmuudella ja niin hyvillä mielin, että heikko-uskoisinkaan ei olisi voinut olla samaa varmaa uskoa kuin hänkin. Annapas kuulla tuumasi! sanoi James Playfair. Annan, kapteini; teidän pitää mennä kenraalin luokse ja pyytää häneltä erästä hyvää tekoa, jota hän ei ole teiltä kieltävä. Ja mikähän hyvä teko se olisikaan?
Kasvojen piirteet olivat erittäin hienot, ehkä hieman terävät, ja vaaleansiniset silmät viisaat ja kylmät. Joskus teki mieli uskoa että noiden silmien takana piili muutakin kuin pelkkää viisautta vain, mutta mitä lienee se "muu" ollut, siitä ei ollut helppo päästä selville. "Suostuisitko rupeamaan sijaisekseni Yksityislyseossa ja zootomisella laborarotoriolla lukukauden loppuun?" kysyi Eksköld.
Ei mikään ei edes tämäkään voinut häiritä Kaarle-kuninkaan lujaa uskoa onneensa sitä samaista uskoa, josta Dahlberg muinoin niin sattuvasti sanoi: "Kuningas Kaarle X luulee onnea neliskulmaiseksi!" Kuningas Kaarle XII oli suuri ihminen; hän taisteli, katsomatta oikealle tahi vasemmalle, sen puolesta, minkä katsoi oikeaksi ja hyväksi. Hän ei voinut väistyä; sentähden hän kaatui.
Syntyi pitkä äänettömyys. »Minä en puhunut», sanoi sitten Nikkilä, »tässä mitään sen vuoksi, että tahtoisin sillä kehua uskoani. Sillä siinä ei ole kehumista. Jos minulla on uskoa, niin on se pieni kipuna mustassa hiilikossa.» Ruoskivalta tuntui Viion leskestä tämäkin!
Mutta Anders makasi kuoleman kielissä. Marit käveli edestakaisin huoneissaan, kuin rauhatoin henki; hänen silmissään kimalsi jotain, jota olisi kyyneleeksi luullut, jos olisi voinut uskoa että Marit vielä osasi itkeä. Myöhään illalla meni hän makuu-kamariinsa ja kirjoitti jotain paperiliuskalle, sitten kutsui hän Vigleif'in luoksensa.
"Te olette hyvä mies, Chillingly, ja minä en tunne ketään, ainakaan en näillä seuduin, jolle vapaammin voisin uskoa mikä mieltäni painaa. Minä olen petetty, minä myönnän sen; minua on pilkattu minua miellyttävän toiveen suhteen, ja," lisäsi hän naurahtaen, "minua harmittaa aina, kun en saa kaikkea käymään minun mieltäni myöten." "Niin on minunkin laita."
Tämäkö on palkinto rakkaudelle, joka vielä tälläkin hetkellä taitaa siunata, vaan ei koskaan sadatella? Taidatkos ilolla muistella menneitä aikoja, ja levollisena odottaa tulvia? Oh, jos niin on, et sinä ole koskaan rakastanut! Tätä minä en kuitenkaan tahdo uskoa. Kukatiesi sinäkin olet kärsinyt ja monta katkeraa kyyneltä vuodattanut?
Tohtori kalpeni yhä enemmän ja näytti hetken ajan olevan pyörtymäisillään. Hän puri huuliansa ja nyökäytti päätään. »Saatanpa uskoa sen», sanoi Utterson. »Hänen tarkotuksenaan oli murhata sinut. Saat onnitella itseäsi, että olet päässyt hänestä.»