United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
En huolinut nyt heistä, sillä minun täytyi saada rauhassa ajatella ja muistella, mitä oikeastaan olin puhunut ja tehnyt.
Jaako ... minä rukoilen sinua ... ei tänään vielä. Katso, tämä kaikki tuli minulle niin äkkiä ... niin odottamatta. Ja nyt minä tahtoisin saada rauhassa, häiriintymättä muistella tätä päivää... Oma, pieni kultani... Jaako ... odota vielä jonkun aikaa...
On *kirjoitettu* tuolla tähdissä, että minun on taitettava yksi vihreä oksa toisensa jälkeen, kunnes koko puu on paljas ja lehdetön. Antaa mennä; menköön! Nyt saan takaisin poikani. Muita, tyttäriäni, en tahdo muistella. Tilille? Käydä tilille? Ah, se on viimeisenä päivänä vasta. On pitkä aika ennenkuin se tulee. Hei, murtakaa portti! Kreivi Sturen ääni ! Terveeksi jälleen, Inger Gyldenlöve!
Minä en tiedä mitään, joka tekisi ihmisiä onnettomammaksi, kuin elämänsä viime hetkellä muistella entisiä aikoja, ja ikäänkuin peilistä nähdä edessään koko kulunut elämä vikoineen, virheineen ja myöntää sen olleen ilman sisältöä ja korkeampaa päämäärää, juuri silloin kuin tietää, että nyt kysytään vaan 'mitä elämäsi on ollut'. Se on kauheata.
Sitä kannattaa muistella, että kerran kuohuvassa nuoruuden uhkamielisyydessään, muuta tottelematta kuin tunteittensa hehkua, joka huumaukseensa kietoi, sai singahuttaa ilmi ne aatteet, jotka kuitenkin, kaikesta huolimatta, pysyvät elämän syvimpinä totuuksina, ja ne ovat: rakkaus, veljeys, vapaus... Tiedän rikkoneeni, mutta mieluummin sitä rikostani muistan kuin monia niin sanottuja ansioita... Ymmärrätkö?"
Nyt sitä siis on lopullisesti kotona, ajatteli hän sitten. Ja nyt on siis koulunkäynti loppunut, ajatteli hän sen lisäksi. Samassa alkoivat muistot siltä ajalta muutamin hyppäyksin rientää ohitse. Ensi lukukauden muisto antoi yhä vielä nytkin painavan tunteen ja pudistutti häntä kauan, ennenkuin lähti. Sillä sitä aikaa ei Elli mielellään tahtonut muistella, vaikka se usein pyrki mieleen tulemaan.
Siihen mennessä minusta on paikallaan muistella, mitä kykyjä meillä jo on ollut, niitä, jotka ovat panneet perustuksen urheiluonginnalle maassamme ja sitä kehittäneet. En tunne heitä montakaan, mutta epäilemättä on vielä elossa olevia vanhoja herroja tai manalle menneitä, joiden salatiedot olisivat saatavat säilymään, tiedot meillä käytetyistä pyydyksistä ja pyyntitavoista.
Minä kiitän teitä, hyvä herra Kluge, kertomuksistanne. Ne ovat sattuneet sydämeeni ja niitä tahdon sopivalla ajalla muistella. Pitäkää minua sillä välin osalliseksi pyrkijänä hengenvakuutusyhtiöönne. Kultalaivani minä tarkoitan neljännesvuosipalkkani saavuttua keskustelemme enemmän asiasta."
KERTTU: Sano, tahdothan sinä muistella minua lempeydellä. GRANSKOG: Kuinka en minä sinua lempeydellä muistelisi! KERTTU: Voitko sinä antaa minulle anteeksi? GRANSKOG: Mitä olisi minulla sinulle anteeksi annettavaa! Sinä minun sydämeni sielu! KERTTU: Minä olen murtanut sinun elämäsi onnen. GRANSKOG: Et sinä ole sitä murtanut, vaan kohtalo. KERTTU: Me olimme luodut toisillemme.
Tämän ulkomuoto, joka ilmaisi voimaa, ja urhoollisuus, jota hän oli osoittanut karhuhuoneessa, jota Anton Pafnutitsch raukka ei kauhutta voinut muistella, päättivät vaalin. Pöydästä noustua alkoi Anton Pafnutitsch hääriä nuoren ranskalaisen ympärillä rykien ja yskien ja kääntyi vihdoin pyynnöllä hänen puoleensa. Hm, hm, enkö minä voisi, mussiöö, olla yötä teidän kamarissanne, sillä näethän...