United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhuteltu kääntyi päin ja näki edessään kauniin, mustatukkaisen nuorukaisen, tuskin kuusitoistavuotiaan, mutta niin leveärintaisen ja hartevan, että hän, vaikka olikin niin nuori, näytti olevan vaarallinen vastustaja.
Näin puhui ruusunen; mutta hänen vaiettuaan korotti peipponen äänensä ja viserteli: »Kallis on mulle tuhatjärvinen Suomi, jossa synnyin, kasvoin. Siellä aamuauringon herätessä virsiäni virittelin, siellä tyyneenä kesäiltana ystäväni löysin. Istuin kerran tuuhean koivun oksalla ja sen koivun juurella lepäsi jäntevä nuorukainen. Hän silmäili edessään aukenevaa kivistä ja kaitaista tienpolkua.
Hänen suunsa oli kuohussa, hän huusi mielettömästi. Aslak oli noussut seisaalleen, hän oli kuin noita. Veri kuohui hänen suonissansa ja kaikki pyöri hänen edessään. Hän ei tietänyt mitä sanoi tai mitä teki. "Minä lupaan sen", änkytti hän ja piti äitiä sylissään. "Sano se vielä kerta mahtava henki sua kuuntelee, Aslak", huusi Guro korkealla äänellä, nostaen kättänsä.
Muuten ei tästä elämästä voi päästä erilleen, se odottaa minua, ja minä palaan sen syliin takaisin ja elän sitä, kunnes löytävät minun jostakin nurkasta ja vievät kuolemaan sairashuoneesen." Nämät sanat lausui hän rajulla kiihkolla, niinkuin nainen, joka äkkiä näkee kovan kohtalon edessään, mutta ei voi sitä välttää. "Parasta on, että poika kulkee omia teitään ja minä omiani.
Lappalaisten kuolleitten valtakunta oli muutettu kristittyjen helvetiksi. Saatana seisoi hänen edessään: hän katseli saatanaa silmästä sisään. "Mit' oli hän tehnyt?" Lamik Rikkut paiskahti pitkälleen permannolle, permanto luokkoutui pois hänen altaan: hän vajos alas pimeyteen.
Jaana säikähti hirveästi, kun näki edessään esivallan palvelijan. Ilman vaan, hän änkytti. Da, da, sanoi konstaapeli ja puristi lujemmin Jaanaa käsipuolesta. Lähdetäänpäs sitten. Nyt tuli hätä jo Jaanalle. Minä odotan, hän sanoi kiireesti. Ketä? Jaana mietti. Hän ei todellakaan tiennyt tuon nuoren miehen nimeä. Sulhastani, hän sanoi päättävästi. Heti sen sanottuaan hän katui. Eihän se totta ollut.
Hän oli minusta enemmän Steerforth'in näköinen, kuin koskaan ennen olin huomannut; ja minä tunsin enemmän kuin näin, ettei tämä yhtäläisyys jäänyt kumppaniltanikaan havaitsematta. Hän istui suorana nojatuolissaan komealla, liikkumattomalla, tyvenellä muodolla, jota ei mikään näyttänyt voivan häiritä. Hän katseli hyvin vakaasti Mr. Peggottya, kun tämä seisoi hänen edessään; ja Mr.
Aivan vieressä hohtaa ikkunasta pienen ravintolan sinkkinen tiski, jonka ääressä on työmekkoihin puettuja miehiä, edessään rivi laseja, joista he seisoallaan ryyppivät keltaisen viheriäistä absinttiaan.
Ja kun hän paraikaa ihmetteli tätä, ilmestyi se taas ihan kokonaisena ja selvänä hänen edessään. "Oletko sinä se henki, jonka tuloa ennustettiin minulle?" kysyi Scrooge. "Olen!"
Seuraavana aamuna seisoivat Yrjö ja Elisabet käsi kädessä laivan etukannella ja katselivat riemuissaan Kanadan ikävöityä rantaa, joka oli aivan heidän edessään. Höyrylaiva laski pientä Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se neljännestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja riemun huudahtus kohosi heidän rinnastansa. Viimeinkin vapaina! Yhdeksän luku. Lyhyt onni.