United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeinen »ho-o-oi» kuului jo aivan itkunsekaiselta. Heikki Sormuinen oli elänyt vanhaksi, mutta tuota ikävöityä »rauhan sanomaa» hän ei sittenkään saanut kuulla. Menneellä viikolla oli hänet viety viimeiseen leposijaansa. Hänen poikansa tytär, neljännellä vuodella oleva Annaliisa se häntä huuteli. Annaliisa oli syntynyt sodan aikana.
Niin tunnollinen ja hellä on aina ankarasti siveellinen yhteiskunta tuomitessaan seikkoja, joita se ei tunne ja henkilöitä, joita se ei ymmärrä. Oudoksuttiin kovasti, kuin ei Leonard kuuluttanut sanomalehdissä karannutta vaimoansa ja tutkittiin innolla virallista lehteä kuitenkin löytämättä ikävöityä ilmoitusta. Uusi jalomielisyyden ilmaus petetyssä miehessä!
Saisivatko jalkani tänään poljeksia tuota ikävöityä rantaa? Vaan olipa nyt suotuisa päivä. Vanha suntio aikoi, näet, heittää lankojansa selälle, ja kun minä tarjousin soutajaksi, suostui hän lähtemään kanssani saarelle; kenties saisi hän sen kalaisista lamperoisista helpommin maimoja koukkuihinsa.
Seuraavana aamuna seisoivat Yrjö ja Elisabet käsi kädessä laivan etukannella ja katselivat riemuissaan Kanadan ikävöityä rantaa, joka oli aivan heidän edessään. Höyrylaiva laski pientä Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se neljännestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja riemun huudahtus kohosi heidän rinnastansa. Viimeinkin vapaina! Yhdeksän luku. Lyhyt onni.
Mielissään Turust' ootti hän nyt tänä iltana poikaans ainoista, armastaan, ikävöityä ainakin vuoden. »Jos hyvin käy sinun tutkintos ja jos saat hyvät lauseet, tuo kesäseuraksi itselles joku kumppani köyhä, muuten sa nuorena tääll' ikävystynet vanhojen kesken.» Kirjoittanut oli näin, tytyväisenä nyt tupakoiden vartosi kumpaakin, etupäässä tok' armasta poikaa.
Se oli pohjoisen puolella, ja sieltä hän löysi ikävöityä suojaa kuumuutta vastaan. Puiden latvojen välitse oli valtaavan kaunis näköala puistoon ja auringonpaisteiselle Hodinin lakeudelle. Tasankoa ulottui niin pitkälle, kuin silmä kantoi, ainoastaan polveilevan lehtipuujonon keskeyttämänä, jonka keskitse Moskva-joki juoksi.
Fredrik vaipui sanomattoman murheissansa vanhuksen haudalle, jolta sydän oli murtunut surusta ainoan pojan luullun kuoleman tähden mutta eivät mitkään kyyneleet voineet palauttaa häntä enää eloon, häntä, joka oli laskenut poikansa menemään sotaan, antamatta hänelle anteeksi tottelemattomuuttansa tai sanomatta edes sanaakaan jäähyväisiksi; ja tästä sodasta toi hän nyt kyllä mukaansa tuota niin innokkaasti ikävöityä mainetta, vaan se maine niin todisti hänen sydämmensä oli ostettu omantunnon rauhalla.
Elkää luottako siihen, ystäväni, että moista ikävöityä laiskurien maata, missä on pelkkää onnea, suopeutta ja missä pahekin kadottaa rumuutensa, missään on olemassa! Ihminen ei ole mikään onnellinen luontokappale; hänen nautinnonhimonsa on pohjaton.
Hänen oli "lähdettävä pois" ja jätettävä Niina tuetta ja avutta, ehkäpä jo ennen, kuin hänen päättävä päivänsä ehti tulla. Eikä lääkäri saisi ottaa syliinsä pienokaistaan niin palavasti ikävöityä ei hoidella sen äsken sytytettyä, arkaa elontulta, ei nähdä sen ensi askeleita eikä kuulla sen ensi naurua! Rolf ei kyennyt nöyrästi taipumaan välttämättömyyteen, joka odotti häntä.