United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin on kaiken maailman riemun kanssa, se katoo äkkiä", lausui Arvo, "ja sentähden täytyy meidän nauttia hetken onnea, niin paljon kuin saatamme, sillä jo seuraavana hetkenä on se meidät jättänyt. Neiti on luvannut minulle kolmannen valssin?" liitti hän. "Niin olen, ell'ette tahdo sitä luopua ... luopua..." Selma ei tahtonut saada tuota sanaa suustansa. "Kenelle?" kysyi Arvo katsoen häneen.
Mutta sitten syöksi sydän ilon tulemaan ja riemun huudahdus pääsi huulilta ja pääsi monta kertaa. Ja hän hyppi ja löi käsiään yhteen... Voi, voi, katsokaa, katsokaa! Ja hän kuvitteli, että muut tytöt ovat siitä yhtä riemuissaan... Tytöt, tytöt!... Vo-oi! Näettekö! Katsokaa ... katsokaa!... Tuonne, tuonne!...
No, mik' on nyt? Ah, herra Werner! Onko Jo heitä löydetty? Miks' ootte kaikki Niin hämmästyksissä? WERNER, osoittaa von Stöberniä. Tuo hylky riemun On meiltä vienyt! VON ST
Näin lauloi hän; ja niinpä on viinakin meidät syöstänyt onnesta onnettomuuteen, riemun valosta synkkään suruhun. Reetta. Ahaa! Paha sisälles on astunut, Simo! Petoksen polttavia sanoja viskaat sä tyttö-raiskan silmille. Mutta kavahda itseäs Jaakolta! Kuuletko jytyä, kuuletko astuntaa ulkona? Silloinpa sisälle astui ankara, jykevä Jaakko ja Simo lavitsalle seinän viereen istahti. Jaakko.
Oi jos, oi jos likellä jo oisit, Kaiken minun riemun mulle toisit. Tulosta suu heti tuntisin ma, Astunnasta heti arvaisin ma. Liekkinä ma tykös liehahtaisin, Virstan, kahden vastaan kaapsahtaisin.
Fredrik, minun Fredrikini! Miten usein olinkaan näinä viime päivinä tuskalla huutanut tuota nimeä, mutta nyt oli se riemun huuto nyt olin käsittänyt kaikki: se ei ollut mikään unelma, olin ollut poissa ja tullut kotia ja saan nyt jälleen nähdä rakkaan puolisoni! Neljännestunnin kuluttua riensin hänen luoksensa, yksin sillä tätä yhtymistämme ei minusta kukaan saanut olla näkemässä. Fredrik! Martha!
Puhaltakaatte voiton pasunaan Ja riemun sympaleita soittakaa: Sanoman viemme Moosekselle leiriin, Ett' Israelin voitonpäivä on. Runo viidessä näytöksessä Jalojen isänmaanystävien ja Kalevalan työmiesten ELIAS L
Luoja, Suoja, Sulta saamme Kodin, maamme, Riemun taivaan, Tarpeet, lahjat kaikki aivan. Nuo Luojan lahjat oikein me Hyväksi sielun, ruumiimme Ylistäin käyttäkäämme, Ja juonet julmat saatanan, Kavalat paulat kiusaajan Vakaasti välttäkäämme! Hurmaa, surmaa juonioilla. Sanan miekka Ottakaamme! Sillä vain me voiton saamme. Lahjoista Luojan siunaus Vuotaapi. Voi, jos kirous Niist' tulee toimestamme!
Sen kevään lämmin voittaa Ken kaihon orja olla vois, Kun riemun aika koittaa? Siis kevään laulu raikas vaan Nyt kaikkialla kaikukaan! Jo kevät tullut on! Kevät Touon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkealta, Taivahalta Siintävältä, loistavalta. Virta vilpas vieriää, Järven laine kieriää Hiljallehen rantaan, Pois katoopi santaan.
Mutta ole toki itse rikkautes emäntä; minä tahdon näyttää miehen jotain oppineeksi maailman markkinoilla. Mutta sisäreni, onpa seurassamme eräs ylevä naapuri, jota en tunne. SELMA. Ah mitä huomaan tässä riemun ja surun häiriössä! KILIAN. Eiväthän tarvitse täällä välimiestä entiset koulukumppanit. Terve, Konrad, ystäväs Kilian sua tervehtii.