United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei Mauno koskaan julkisesti ilmoittanut sitäkään, että hän Jaakkoa epäili tuossa ryöväysjutussa, ei jopa kaiketi, paljonpa hän silloin olisikin vaimonsa kanssa keskustellut yhteisistä, sisällisistä asioista. Ei ole vielä mainittu, että Jaakko oli parina vuotena jo hankkinut itsellensä huvittavaa ja hyödyttävää kirjallisuutta.
Everstiluutnantti Stålsköld ei ollut aikonut seisahtua kuuntelemaan. Hän oli tuumannut etsiä kuningatarta siitä huoneesta, viedäkseen hänelle kreivi Jaakko Kasimirin vastauksen, mutta tultuaan siihen paikkaan, jossa nyt oli, menetti hän rohkeuden mennä edemmäksi. Senpä tähden joutui hän näkemään seuraavan kohtauksen ja kuulemaan tässä kerrotun puhelun.
Jaakko Jaakon-Lauri laski salkun vierelleen, kohotti liepeensä, istui, pudisti päätään hymyillen ja sanoi mieluummin pysyvänsä omissa tupakoissaan. Hän poltti vielä beirutskia. Sitä sytytellessään hän katsoi jälleen rilliensä yli Paavo Kontioon. Kuka se oli, joka mainitsi siitä? hän kysyi. Mistä? Siitäpähän kuritushuoneesta, johon hän tahtoi kaikki asianajajat sijoittaa. Kuka sinun vieraistasi?
Ja kaksoisista Pekko oli toinen Ja Jaakko heistä toinen nimeltään; Ne leikki, kiisti, mutta vihan-moinen Ei riita ollut koskaan välillään; Ja sikäli kuin ikää heillen karttui, He nousi, kasvoi voimistui ja varttui, Mut leikit, kiistat kesti yhtenään. Ja vuodet vaihtui. Ajan myrskyt särki Kaas perheen onnen ylös-alaisin.
Jaakko Jaakon-Lauri puolestaan oli kyllin ihmistuntija oivaltaakseen, että oli tuiki tuloksetonta edes koettaakaan tänään puhua järkeä hänelle. Sen sanon minä sinulle joskus toiste, sanoi hän, perääntyen hyvässä järjestyksessä salkkunsa luo ja asettaen sen tyynesti kainaloonsa. Hyvästi! Hyvästi! Jaakko Jaakon-Lauri meni.
"Marttalan Matti on kaikki asiat tarkkaan harkinnut, ja hän kyllä tuntee ne; hän on kelpo mies." "Oletko kauvankin ollut Marttalan Matin tuttu?" "Kuulolta kauvankin, mutta tarkemmin en enempää kuin viikon päivät, jonka ajan olen majaillut Marttalassa." "Viikon päivät olet majaillut Marttalassa, ja sinua on palkinnon luvalla perään kuulutettu! Mikä rohkeus!" Jaakko säpsähti.
Jaakko nousi iloissaan. »Miksi en tuntisi, herra Yrjö! Te olitte iloinen poika, ja minä aina ennustin, että teistä tulee urhoollinen mies. Ja että nyt olettekin urhoollinen, tiedän tuosta seikkailustanne venäläisleirissä.» Jaakko katseli entistä poikaa ja iloitsi mielessään. »Minä olenkin yhtä iloinen kuin ennen», sanoi Yrjö, »ja haluaisin nyt tanssia. Ettekö te soittaisi meille?
"Minä olen kostonpyynnössäni syyttänyt sinua siitä, mutta sinä et ole sitä tehnyt", sanoi Matti katuvaisesti, sillä hänellä alkoi kapista hätä. "Minä puolestani unhotan kaikki", sanoi Jaakko tukahtuneella äänellä ja kyynel silmissä; niin hyvää teki hänelle kostoa pyytävän, kavalan vihollisensa ensimäinen nöyrtymys langetessaan.
Hän hääläsi ja teki rotevasti talouden askareita ja soi jonkun leikkisanan kullekin, niin vieraille kuin muillekin, juuri niin kuin ei olisi mitään tapahtunut, eikä olisi mitään tapahtumaisillaankaan. Jaakko oli saanut tiedon mitä Mäkelässä oli tekeillä. Tuo uutinen antoi hänen sydämellensä semmoisen jysäyksen, että tuntui siltä kuin puoli sydäntä olisi lyöty häneltä irti yhdellä iskulla.
Jaakko mietti vähän aikaa. »En, en tosiaankaan minä tiedä.» »Mutta minä tiedän», vastasi Maija Liisa. »Herran palvelijaa Gezeliusta varten juuri, kun hän oli viimein vieraana tässä talossa.