Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Anna minulle, Jaakko, anteeksi, anna Jaakko minulle anteeksi! Minä rukoilen, minä pyydän sitä, minä pyydän ja rukoilen sydämen pohjasta!" puhui Matti itkusta tukahtuneella äänellä ja vesissä silmin. "Se on jo annettu. 'Anteeksi antakaat, niin teillekin anteeksi annetaan.
Jaakko Grahame ei ole uskaltanut näyttää meille lippuansa.» Juuri samassa törähti vuorisolan suusta iloinen torventoitotus sillä sävelellä, jolla Skotlannissa vanhastaan oli tapana tervehtiä kuninkaan lippua. »Tuosta merkistä, herra markiisi, te kuulette», sanoi Ardenvohrin ritari, »että hän, joka on olevinansa kuninkaan käskynhaltija, on itsekin noiden miesten joukossa.»
Muut eivät huomanneet kummankaan katsomista, iloisen hyörinänsä vuoksi, mutta Matti heti huomasi, että Jaakko katselee samaa esinettä kuin hän itsekin. Tuo pisti Matille kovin vihaksi ja hän aikoi heti Jaakon pelastaa tuosta töllöttämisestä. "Katsokaapa Tintta-karhua, kuinka hän taas töllöttää!" huudahti Marttalan Matti poika. Jaakko havahtui haaveksivaisesta tilastaan.
Rupesi aika käymään niin pitkäksi siinä aina jouten, että... No mitä se täälläpäin nyt? Miitä... Mikonperä luimisteli sivuilleen: Autoin tuolla tuon lehmää kun ei se kulkenut, lempo, ollenkaan, ja kaaduin rapakkoon. Ne taisivat luulla että mä oon juovuksis, vaikk' en oo täärännyt kuin kolme pulloa. Jaakko Jaakonpoika ajatteli että hänelle olis kolme pulloa jo aivan makuukuorma.
Hänen omia ajatuksiaan ne olivat, hänen, Jaakko Jaakon-Laurin ajatuksia, niin halpamaisia, niin pirullisia, niin omanvoiton-pyyntöisiä, että ne saattoivat olla kotoisin vain hänen alkoholin ja juridiikan parkitsemista, amoraalisista aivokomeroistaan! Vai tekikö hän ehkä mielessään vääryyttä hänelle? Ei!
Jaakko Jaakon-Lauri elää vielä. Paavo Kontio on jo aikoja sitten tehnyt sovinnon hänen kanssaan, vieläpä taannut hänelle ikuisen paikan ja palkan omassa entisessä toimistossaan, jota nuori polvi yhä edelleen hoitaa hänen nimellään. He tapaavat entistä useammin toisiaan. Joka lauantai-ilta saapuu Jaakko Jaakon-Lauri uskollisesti Kontiolaan.
Raha-arkkua säilytettiin Helmikankaan kamarissa, jossa talonsa myönyt poikinensa asui. Siinä he myöskin molemmat lepäsivät rahojansa vartioimassa; mutta aamu kun valkeni, ei kamarissa ollutkaan kuin kaksi, Jaakko ja hänen isänsä. Kalliin kaikista, jota paitsi he molemmat olivat kuin joutilaat maailmassa eli niinkuin läpikuultavat varjot, nimittäin raha-arkku oli poissa!
Kun Jaakko Räikkönen oli uskaltanut pyytää muutosta eräässä tilusten pehtorin, Saksalaisen Pettersin, tekemässä määräyksessä, niin tämä suuttui, kutsutti hänet luoksensa, ja antoi vitsoja selkään, sekä toimitti hänet seuraavana vuonna hänen heikosta terveydestään huolimatta sotamieheksi, josta kuitenkin sitten vanhempain rukouksista kreivinna Levashov hänet vapautti.
Kun he olivat tyyntyneet tunteittensa vallasta, sai Jaakko ruveta kertomaan kuinka hän sattui tulemaan siihen, kun rosvot häntä hätyyttivät. Jaakko kertoi alusta loppuun asti kaikki pienimmätkin seikat, ja sana sanalta tunsi Mauno ne tapahtuneiksi, ja Mauno oikein kauhistui, kuullessansa noiden pahantekijäin vehkeitä.
Minä, kuin metsänhaltijan nyhterä poika, samoan kankaita, soita ja siltoja, rakentelen rasteja kuusten ja petäjäin kupeihin; käynpä toisinaan täällä havulinnan simalippailla; näen täällä sun räppäileväin silmies liekin, ruskoposkias ihailen. Jaakko. Sinäpä oikea hovinarri, kielesi kannelta soittaa rämpätät. Tuosta riipaise kielesi palkkaa! Simo.
Päivän Sana
Muut Etsivät