United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs uudempi saksalainen kirjailija kertoo seuraavan kansan suusta saamansa tarinan: "Ruotsin kuningas Kustaa Aadolf sai vielä nuorena ollessaan eräältä naiselta, jota hän paljon rakasti, rautaisen sormuksen, jota hän ei sittemmin koskaan antanut irroittaa kädestään. Sormuksessa oli seitsemän ympyrää, jotka muodostivat alkukirjaimet hänen kumpaankin nimeensä.
Lainaa pehmoisuus sä untuvalta, ota hienous päivän autereita, sametilta hento höyhen-nukka saa et konsaan hellää hienoisuutta oman Annetteni poskipäiden. Ota mettä suusta mehiläisen, kostontyydykkeeltä nautintonsa, viehkeytensä ensi suukkoselta viehkeyttä hurmaavaa et saisi, mik' on Annetteni rusosuulla.
Tuntui todellakin niin mahdottoman oudolta mielessäni, että Jumala oli käyttänyt minua välikappaleenaan ihmishengen pelastamisessa; että olin itse ollut niin lähellä kuolon kitaa ja sentään tullut temmatuksi pois ikään kuin pedon suusta.
"'Kuinka saattaisin olla esemkofu, koska puhelen kanssanne? kysyin vastineeksi ja pistin kieleni suusta. 'En ole mikään henki, olen Ula, vanhan Landelan poika.
Joka kerta kun hän kumartui valoon, joka uunin suusta lankesi, valaistiin hänen henkevät kasvonsa, sillävälin kuin minä, koettaessani pysyä totuudessa, mahdollisesti kuitenkin liian kirkkailla väreillä kerroin hänellen kaikki mielentilastani ja mitä tohtori K. siitä oli sanonut.
Hanna oli tarkastavasti kuunnellut kertoelman tästä onnettomasta tappeluksesta, jonka monta monituista kertaa ennen sekä Aaton että Eliaksen suusta oli kuullut, vaan näin innollisena ei Elias koskaan ennen kertonut. Venäläisestä, joka oli purrut häntä oli hän nauraen ennenkin puhunut, vaan toisesta jonka tappoi, ei hän koskaan ollut sanaa virkkanut. Hanna otti hänen kätensä.
Sen huikaisevassa valossa viha sammuu, taistelu raukee, kaikki kehno karisee kansa elää! Kaukaa kuuluu voimakkaita riemuhuutoja. Kuuletteko, kuuletteko Mervian tulevaisuuden ääniä! Niinpä huutakaa, en tahdo kauemmin pidättää. Eläköön Mervia, uutena, lujana, kirkkaana eläköön! Kohottaa kätensä ja huutaa, mutta kaatuu äkkiä suulleen, kirkas verisuihku ruiskahtaa suusta lattialle.
»Oletpa kun oletkin uskollinen lähettiläs», virkkoi herttua irvistellen suutansa; »ja tohdinpa sanoa, että sinä, tottelemalla noita kuninkaan omasta suusta tulleita käskyjä, olet tehnyt hänen toiveensa tyhjäksi, josta sinulle olisikin koitunut katkera palkinto, jolleivät myöhemmin sattuneet tapaukset olisi muuttaneet sinun pässinpäistä uskollisuuttasi oivalliseksi ansiotyöksi.»
Ei ole, vastasivat he kuin yhdestä suusta. Jaksattekos olla vielä niin kauan, että minä käyn tuolta Reittulasta voita hakemassa? Jaksetaan me olla. Vaikkapa tulette tekin, niin näette siellä paljon pieniä poikia, sanoi Lassi, kun pelkäsi, että jos ne yksinään menevät tapaturmassa järveen. Olikin siinä talossa poikia, eikä ollut kuin vähän yli kymmenen vuoden vanhin.
Ensi alussa tuli jokaisesta suusta niin monenlaista yht'aikaa, että siitä oli mahdoton saada muuta selvää kuin sen, että tässä oli joukko miehiä, jotka olivat kärsineet äärettömän *vääryyden*. Mutta ensimmäisessä, ihan *ensimmäisessä* tilassa se *kostetaan*. Kullakin oli pätevät erikoissyyt pakoon lähtemiseensä; miltä oli aseet tulleet »loppuun piiskatuiksi», miltä kangenisku oli vienyt »tärmän» kädestä jne.