United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tarttui nuorta miestä kaulukseen ja työnsi hänet ovea kohti. "Herra oikeusneuvos ... minä ... minä panen vastalauseen sellaista kohtelua vastaan ... rouvanne on ottanut minut vastaan, ja..." Mutta Eugen ei kuunnellut hänen puhettaan. Hänen hieno, kapea kätensä puristi toista takinkauluksesta kuin rautaruuvi ja heitti hänet kuin rukkasen etehiseen.
Viimeinkin hänen naapurinsa huomasi ettei uusi tulokas laisinkaan kuunnellut hänen valituksiaan, työkkäsi häntä kädellä kylkeen ja sanoi: "Sinä näytät ainoastaan miettivän omia asioitasi, luultavasti ne eivät ole semmoisia, että niitä saattaa muille kertoa. Mitä minuun tulee, niin on asian laita sen suhteen parempi."
HANNA. Niin, se on meidän keskinäinen rangaistuksemme, josta maailma ei mitään tiedä. Mitä tulevaisuus muuta sekä sinulle että minulle tuopi, se on korkeamman rankaisijan kädessä. ASSESSORI. Sinä raivoat, sinä olet sairas nuo äskeiset syytöksesi eivät ole tosia! VIII. Kohtaus. Edelliset. Rouva Turholm on avonaisella ovella kuunnellut viimeisiä lauseita.
Oppinut herra ei silminnähtävästi kuunnellut sanaakaan nuoren miehen puolustuksista. Vaipuneena syviin, voisi melkein sanoa, tuskallisiin mietteisin, piti hän tutkistellen pientä esinettä milloin päivää kohti, milloin liki silmiänsä. "Hm, niin! Jonkunlaisia hopeateoksia." "Niin oikein!" mumisi hän itsekseen.
Ensin Vrou, joka tarkasti oli kuunnellut, puuttui puheesen, kuullessaan että vielä oli jäljellä toivonsäde saada karja takaisin, ja ahdisti miestään ottamaan poikansa neuvon korviinsa sekä pelastamaan heidän omaisuutensa; Loviisa ja Elisabet, vaikka kunnioitus esti heidät suutansa avaamasta, liittyivät äitiinsä äänettömillä, mutta selvillä rukouksillaan.
Ei, en minä ota kuin sen minkä olen määrännyt, sanoi rovasti, mutta isäntä ei sitä kuunnellut, toi vain rovastin eteen kolme viisisatasta ja yhden satamarkkasen ja sanoi: Kyllä sitä minä voin maksaa täydenkin, mutta ajatelkaas itsekin esimerkiksi, jos noitten toisten talojen asukkaat olisivat itse maksajia ja yhdestä lehmästä maksaisivat juustot, voit ja vasikan nahat, niin se olisi vaikeampaa kuin minulla kolmenkymmenenviiden lehmän isännällä.
On meillä nyt parempiakin tehtäviä kuin ajatella siirtymistä, ja missä tapauksessa hyvänsä, jos tahtoisinkin myydä taloni ja tavarani, joka ei suinkaan ole aikomukseni, niin täytyyhän minulla olla jotain vakuutta, ett'ei taloani hävitetä. Jos olet meitä kuunnellut, niin pitäisihän sinun tietämän, että noilla verikoirilla, Maron-neekereillä, on ilkeitä juonia mielessä."
Kapteeni oli kuunnellut kärsivällisesti, aivan kärsivällisesti aina viimeiseen sanaan asti. Mutta nyt hypähti hän pystyyn, kääntyi Inger-Johannaan ja väänteli tuskasta käsiään. "Mitä taivahan nimessä?" sai hän vihdoin huudahtaneeksi. "Mitä hurjia sinä aiot? Mitä sinä ajattelet?... Ethän toki voi hetkeksikään verrata tuonlaista Gripiä! senlaiseen mieheen kuin Rönnov?
"Suokaa anteeksi", kuiskasi hän. "Minulta ei teillä ole mitään anteeksi pyydettävää", vastasi ylioppilas. "Päinvastoin pitäisi, minun ennemmin kiittää teitä siitä, että te olette totisesti kuunnellut sanojani ettekä niistä minuun suuttunut.
Jorkins, kun hän kovin levottomana oli kuunnellut minua loppuun saakka. Minä vastasin: olen, ja ilmoitin hänelle, että Mr. Spenlow oli maininnut hänen nimeänsä. "Hän sanoi kaiketi, että minä vastustaisin?" kysyi Mr. Jorkins. Minun täytyi myöntää, että Mr. Spenlow oli arvellut sitä todennäköiseksi. "Minä tunnustan mielipahalla, Mr. Copperfield, etten voi auttaa teitä tässä asiassa", lausui Mr.