Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Näettekös, rouva Turholm ja neiti Sommar koettavat kääntää assessori Grasman'ia suomenmieliseksi siitä heidän vilkas kanssakäymisensä ja siitä tuo huhu. Muutoin jos assessorilla olisikin kosiotuumia, niin ei ne suinkaan tarkoita Hannaa, joka on köyhä tyttö, vaan rouva Turholmia, joka on rikas leski.
Rouva Turholm ja Hanna tulevat peräovesta. ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mitä täällä olemme puhuneet, se jää tietysti meidän välillemme. ROUVA. Yksi ainoa yö saattaa vielä hävittää kauneimmatkin toiveet. ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyvä rouva, kun siihen ei mitään syytä ole. ROUVA. Aikaista iloa on myöhäinen katua. ASSESSORI. Sepä sukkelasti sanottu!
Nyt siellä varmaan rupeavat ampumaan riemulaukauksia; mutta siitä tehdään pian loppu. HANNA. Anna heidän ampua, Gabriel, jos se heitä huvittaa; ei se minua ollenkaan peloita. ASSESSORI. Ei, ei, sellainen vaarallinen leikki ei käy laatuun. VI. Kohtaus. Hanna. Rouva Turholm tulee sisään sivuovesta. Myöhemmin eräs Tyttö. ROUVA. Mikä melu ulkoa kuuluu? HANNA. Luullakseni tahtovat ampua ilolaukauksia.
Mutta nyt jätän sinut hetkeksi yksin, jollet pahastu; sitten jatkamme. II. Kohtaus. Entiset. Rouva Turholm ja assessori Grasman tulevat sivuovesta. ASSESSORI. Peljästyttekö meitä, hyvä neiti? HANNA. En suinkaan, herra assessori, mutta minun täytyy rientää oppilaitteni luokse. ASSESSORI. Minä ihmettelen että neiti Sommar palaa noin terveenä seminarista.
Ja nyt lähdemme, rouva Turholm ja neiti Sommar! Vaununi ovat muutaman askeleen päässä. KANTTORI rientää kädet ojennettuina Hannaa kohden. ASSESSORI. Hyvästi, herra kanttori! KANTTORI nostaa äänettömästi lakkiaan. Mikä kylmä katse! Tuo ei ole onnellinen enne. Toisen näytöksen loppu. KOLMAS N
Mutta luuletko esimerkiksi, että jos Turholm vainaja ei olisi ollut harras suomenmielinen, hänen rouvansa kuitenkin olisi sellainen kuin tätisi nyt on? Onhan äitisi koti aivan umpiruotsalainen. HANNA. Aivan varmaan hän olisi kansallismielinen; hänellä on siksi hyvä ymmärrys ja sydän oikealla paikalla. KANTTORI. Sitä en suinkaan epäile.
Oi äiti kulta, Sun lastes lemmen suoja, Sä maamme, sulta Ei kättään kiellä Luoja, Sä Suomi nouset, kasvat korkealle, Jos kiitoksesi kannat Jumalalle! II. Kohtaus. Viimeistä värssyä laulettaessa tulee sisään ensin Provasti, sitten Assessori, Hanna ja rouva Turholm, heidän jälessään Kanttori, ja lapset, jotka asettuvat, puoliympyrään, ja vihdoin muu seurakunta, miehiä ja vaimoja huoneen täydeltä.
HANNA. Niin, se on meidän keskinäinen rangaistuksemme, josta maailma ei mitään tiedä. Mitä tulevaisuus muuta sekä sinulle että minulle tuopi, se on korkeamman rankaisijan kädessä. ASSESSORI. Sinä raivoat, sinä olet sairas nuo äskeiset syytöksesi eivät ole tosia! VIII. Kohtaus. Edelliset. Rouva Turholm on avonaisella ovella kuunnellut viimeisiä lauseita.
Assessori ja Kanttori. ASSESSORI. Neiti Sommar on rouva Turholmin sisarentytär, eikö niin? KANTTORI. Niin on. ASSESSORI. Ja ainoa perillinen? KANTTORI. Sitä en ole koskaan tiedustellut, mutta onhan se mahdollista jollei rouva Turholm vielä mene uudestaan naimisiin. ASSESSORI. Hän on varsin sievä ihminen. KANTTORI. Niin todellakin, ikäänsä erinomaisen pulska vielä.
KALSO. Ei muut äänestäneet vastaan kuin Lahti. LAHTI. Sanoinhan ettei kukaan puhunut oikein, ei kanttori eikä Kinnas. KALSO, nauraen. Sepä oli kummaa ettei tuo oivallinen puhe saanut mieliä kääntymään! KINNAS. Anna Lahden olla rauhassa. Ei tässä vielä tiedetä kuka viimeksi nauraa. V. Kohtaus. Rouva Turholm ja Hanna ilmaantuvat maantielle. Assessori, sittemmin Lahti.
Päivän Sana
Muut Etsivät