United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väkeni valiot' on, kelpo kansaa, Mi pienimmätkin tehtävänsä tuntee, Ja huolell' ankaralla säilyttääpi Nimensä arvon. Vika pienen pieni, Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa näytit! Kuin kipukone luontoni sa väänsit Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen Ja sijaan sapen toit. Oi, Lear, Lear, Lear! Pois, väki menkää! ALBANIAN HERTTUA. Viaton olen; mielenliikuntoonne En syytä tiedä.
Siks kun paahtehessa lemmen päivän multa silmät kerran huikes niin, että aina lailla taikakeijun kierrät aamuna mun aatoksiin. Siksi nään sun nauravan kuin silloin, jolloin sy'ämes ensin nähdä sain, jolloin silmäs poltti, poskes kukki, huultes marjat kuiski: poimi vain!
Rakastava. Päivä laskee, ehtoo saapi, Kaste maita vilvottaapi, Ruususiivill' ilta lentää Laaksoloihin tuttaviin. Lemmen nuoli riutuessa, Ikkunassa avoimessa Istuu Selma, silmä entää Maille ympäriin.
Löyettihin lemmen lehti, Lemmen lehti, tammen lastu; Veivät maalle kasvavalle, Orolle ylenevälle. Siitä kasvoi kaunis tammi, Yleni vihanta virpi: Oksat ilmoille olotti, Latva täytti taivahalle, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hajoamasta.
Kuin sopimuksesta lähdimme me rinnatusten kävelemään... Mikä minut pani niin tekemään: heittäytymään tuntemattoman miehen seuraan, sitä en minä jaksa vielä nytkään käsittää. Varma vaan on uskokoon lukija tai olkoon uskomatta ettei siinä ollut mitään niin sanottua tarkotusta: ei halua päästä hänen kanssansa naimisiin. Olinkin silloin vielä lemmen asioissa aivan kokematon tyttö.
Sai käköset kukkumahan. Yksi kukkui: lemmen, lemmen! Toinen kukkui: sulhon, sulhon! Kolmas kukkui: auvon, auvon! Kuka kukkui lemmen, lemmen! Sepä kukkui kuuta kolme Lemmettömälle tytölle, Meressä makoavalle. Kuka kukkui: sulhon, sulhon! Sepä kukkui kuusi kuuta Sulholle sulottomalle, Ikävissä istuvalle. Kuka kukkui: auvon, auvon! Se kukkui ikänsä kaiken Auvottomalle emolle, Ijän kaiken itkevälle. Näin emo sanoiksi virkki, Kuunnellessansa käkeä: »
Pentti Esanpoika seisoi kauvan paikallansa ja antoi katseittensa viivähtää siinä ovessa, jonka kautta tuo lempeä olento oli kadonnut, meni sitten entiselle paikallensa ja mutisi itsekseen, katsellen kapteenia: "Olisi kenties parasta lapsikullan rauhalle, ett'ei hän ensinkään näkisi kapteenia, sillä kalpea kärsiminen herättää kenties helpommin niin turmeltumattomassa sydämessä lemmen uinailevan kipinän, kuin kukoistava terveys!
Vielä Kammo kerran kirkasi: »Lempi, palaja, taikka vaivut järven pohjaan!» mutta Lempi nosti ihanaa päätänsä, huutaen suloisella äänellä: »Vapaus ja rakkaus, teidän eestä kuolla voi!» Samassa tuli suuri laine, peittäen järven syvyyteen Aimon ja Lemmen, mutta kaiku vei Lemmen sanat metsään, joka järveä ympäröitsi.
Ja joka kerran, kun tuo sävel raikuu, niin soittimesta armahani kaikuu kuin ensi lemmen soinnut riemuineen. Ja lempemme kun vihdoin sammuu, haihtuu, ja uskolliseen ystävyyteen vaihtuu, luo laulu sillan *aikaan menneeseen*.
Hän hapuili laattialta niitä ruususilmikoita, jotka neito oli pudottanut likisti niitä vasten huuliansa vasten rintaansa nyt vuorotellen, nyt samalla kertaa hän suuteli niitä kylmiä kiviä, joita tyttö, sen mukaan kuin hän saattoi arvata, oli juuri polkenut hän teki kaikkea sitä hulluutta, johon tulinen rakkaus yllyttää ja oikeuttaa niitä, jotka sen valtaan ovat joutuneet; vaan tämmöisiä palavan lemmen osotuksia tavataan jokaisessa aikakaudessa.