United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen nimens', äsken kirkas Kuin otsa Dianan, nyt nokimusta Kuin oma muoton' on. Jos köytt' on, veistä, Myrkkyä, tulta, hukuttavaa virtaa, En tuota kärsi. Varmuutta jos saisin! JAGO. Ma näen, kuink' aivan teitä kalvaa kiihko; Kadun, ett' ilmi toin sen. Varmuuttako Te tahtoisitte? OTHELLO. Tahtoisin? En, tahdon. JAGO. Ja saatte. Mutta kuin? Kuin saada varmuus?

Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä on niinkuin kaiku kaukokanteleen, kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen! Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä, en muuten kestä uuteen keväimeen, suo sydänlämpöäs mun lähennellä, mun tuta riemu rinnan syttyneen, kun kaikki sammuu, katoaa, mut kellä on helkatulta arkeen ainaiseen?

Lorenzolt' etkö kirjeitä tuo? Kuin jaksaa vaimoni? Kuink' isä voi? Kuin jaksaa Julia? kysyn toistamiseen; On kaikki hyvin, kun vain hän voi hyvin. BALTHASAR. Hän hyvin voi, ja siis on hyvin kaikki. Haudassa isäin luona ruumis nukkuu, Mut sielu elää seurass' enkelein. Näin, kun hän sukuhautaan laskettiin, Ja tulin siitä heti tuomaan tiedon.

Nuor teini astuu tieltä Pois vuorille murheissaan Ja kalliopaasilta sieltä Hän laulua laulaa vaan. Hän laulaa öistä mieltä Ja raivoa kuninkaan Ja kieroa kuiskurinkieltä Ja synkkiä aikoja maan. Hän laulaa raunioista Hovilinnojen uhkeain Ja puistojen viidakoista, Miss' sarvas on rauhassa vain; Kuink' uljaat ratsaat ei loista Kera rouvien rinnakkain, Ja kielet kanteloista Jo katkesi näillä main.

Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon kuink' ovat puutteelliset päätelmänne, jotk' alas lyövät siipienne lennon! Lain-oppiin yksi, lääketietoon toinen syventyi, kolmas papinpaikkaa haki, pyys valtaa neljäs, rikos, vilppi myötään. Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti, tuo uupui orjuudessa lihanhimon ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa.

Vähäinen meidän kansa on, maailman silmiss' arvoton; vaan mitä mahtavinkaan vois, jos voimaa sult' ei saanut ois? Kuin tomu edessäs on vaan suuruudet, voimat, vallat maan; kun viittaat, korkein alenee ja matalaiset ylenee. Kuink' usein juuri valitset aseikses pienet, alhaiset, siks että sinun voimasi selvemmin heissä näkyisi!

O, Kaikkiviisaus, kuink' on suuri taitees taivaassa, maassa, helvetissä vielä kuink' oikein voimas kaikki jakaa, säätää. Näin kuilun seiniä ja pohjaa pitkin tuon tumman kiven poratuksi reikiin, kaikk' yhtä laajat, yhtä ymmyrkäiset. Ei pienemmät, ei suuremmat ne olleet kuin kauniin San Giovannin templin kolot, paikaksi kastajien tehdyt sinne.

Ei tekokaunis häijyys paholaista Niin julmaks tee kuin naista. GONERIL. Hupsu hölmö! Mit' uutta? ALBANIAN HERTTUA. Iletys juonikas ja nurja, häpee Noin muotoasi julmentaa! Jos käden Nyt kävis laatuun verta noudattaa, Niin luus ja lihas katkoa ja raataa Sen tekis mieli. Mut vaikk' olet piru, Nais-hahmos sua suojaa. GONERIL. Kas vaan, kuink' olet uljas nyt! ALBANIAN HERTTUA. Mitä uutta?

EMILIA. Voi, herra tuo hän mitä miettineekään? Kuin voitte, hyvä rouva? Kuinka voitte? DESDEMONA. Kuin oisin puoleks unessa. EMILIA. Kuink' ompi herran laita, rouva hyvä? DESDEMONA. Kenenkä? EMILIA. Herrani. DESDEMONA. Ken on sun herras? EMILIA. Hän, joka teidänkin on, rouva hyvä. DESDEMONA. Ei herraa mulla. Mulle älä puhu: En itkeä ma voi; en vastata Pait kyynelillä.

EDMUND. Kun kielsin häntä hankkeestaan ja näin, Kuink' oli kiihkoinen hän, sadatellen Sen ilmi antaa uhkasin. Hän vastas: "Sa maaton lehtolapsi sa luuletkos, Jos esiin astun minä, että sulla Avuja, kuntoa ja luottamust' on Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiellän, Ja teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit Käs'alanikin, kaikki käännän työkses Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses.