United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
EMILIA. Mikä? JAGO. Houkka vaimo. EMILIA. Ei muuta siis? Mit' annat nyt, jos saat Tän liinan? JAGO. Minkä liinan? EMILIA. Minkä liinan! He, maurin ensi lahjan vaimollensa, Jot' usein minut varastamaan käskit. JAGO. Varastanutko olet sen? EMILIA. En suinkaan, Vahingossa hän pudotti sen; minä Täss' olin onneks ja sen maasta löysin. Täss' on se. JAGO. Kelpo luuska! Tuo se tänne!
Sävel vielä yksi kolmas, yhä voimakkaampi ja täysi-äänisempi. Luutnantti säpsähti hämmästyksestä. Emilialla oli kyllä kitara vaan siinä oli ainoastaan kolme kieltä; ostaa uusia hän ei vielä ollut ennättänyt, ja paitsi sitä eihän Emilia ollut kotona. Uudestaan helisi sävel, ja tällä kertaa niin täysi-äänisesti kuin jos se olisi tullut siitä huoneesta, jossa hän oli.
»Onko Emilia kipeä?» kysyi Eeva. »Eipä hän siltä näytä.» »On», vastasi rouva. »Jo kauan hän on sairastanut sydämmentykytystä. Mutta johtui mieleeni, mitä äskettäin kuulin, että patrunessalla on sisar täällä.» Rouva ei ehtinyt sanoa enempää, ennenkuin kaksi ovea aukeni; toisesta herrat tulivat sisälle ja toisesta Maaria. Emilian ja Hildan silmät pyörivät. Heillä oli paljo katseltavaa.
Emilia, Emilia parka, Emilia vaivainen! kylläpä hänellä on täysi työ, ennen kuin saattaa tuskansa niellä. Etpä usko, kuinka minä pelkään, että hän turhasta surusta ja levottomuudesta käy varsin kalpeaksi ja rumaksi, siksi kuin Algernon tulee. Minä melkein luulen Emilian sitä toivovankin, tietysti koetellaksensa, onko hänen sulhonsa rakkaus hänen kuolemattomaan sieluunsa todellinen.
KAARLE. Emilia! EMILIA. Mitä te tahdotte täällä? Miksi olette tämän tytön veljen valheella ja petoksella poislähettäneet? Estämättä voidaksenne harjoittaa konnan-työtä? Tiedättekö, kuka tämän tytön veli on? EMILIA. Niin, ja lisätkää siihen: sulhaseni!
Isältään näkyi hän perineen tuon tyvenen luontonsa, jossa kuitenkin oli enemmän ilomielisyyttä, sillä Emilia, vaikka hän välistä arvokkaaksi muuttikin muotonsa, nauroi usein ja niin sydämmellisesti, että hän tällä sai vielä kaikki muutkin nauramaan.
Minä voisin teille toteen näyttää, ett'ei hän sitä ole! Tyttärenne taikka oikeastaan Emilia Heeren, on hänen tahdotta, jaa, hänen kotona olematta, eilen ensimäisen kerran ollut hänen huoneessaan, voisin teille senkin todistaa! Tahdotteko sitä, armollinen herra. MAHLOW. Sen voitte oikeudessa tehdä?
Min' otan toisen immen, sin' ota toinen mies." No, lähde nyt; hyv' yötä! Silmän' syhyy, Se itkuako tietää? EMILIA. Mitä vielä! DESDEMONA. Niin sanotaan. Nuo miehet, oi, nuo miehet! Emilia, tuntos päälle: uskotkos sa, Ett' on noin törkeästi koskaan vaimo Miestänsä pettänyt? EMILIA. Sen varmaan luulen. DESDEMONA. Sen tekisitkö, maailman jos saisit? EMILIA. Ja te?
Mutta, jättäkäämme leikkipuhe; etkö koskaan ole suoraan puhunut sulhosi kanssa niistä asioista, joissa sinä tahtoisit tuntea hänen mielipiteensä?" "Olen monta kertaa", vastasi Emilia, "varsinkin kihloihin jouduttuamme, ja aina olen hänessä ollut huomaavinani semmoisia mielipiteitä, joita olen toivonutkin; mutta voi! Ihminen uskoo aina halusta, sen mitä hän toivoo.
"Sen pahempi!" sanoi kornetti synkällä äänellä; mutta onnettomasti kyllä, pieni petollinen hymy samassa selvitti koko asian. Emilia katseli veljeänsä tarkemmin ja tuli kohta siihen vakuutukseen, ett'ei häntä sattunutkaan. "Ah", sanoi hän, "kyllä jo ymmärrän!