United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta monta kyyneltä vuodatti hän salaa sotavyölle, jonka hän taitavilla käsillään ompeli ja sitte erohetkenä kiinnitti sulhonsa ympäri, kuiskaten ujosti rukouksen, että Fredrik muistelisi häntä ja hänen uskollista rakkauttansa.
Siihen oli ennen muinoin sota-aikana nuori tyttö heittäytynyt kuolemaan, kun vihollisten päällikkö oli tahtonut hänet vaimokseen, senjälkeen kuin hänen sulhonsa oli kaatunut sodassa. Eikö tuo ollut kauniinta uskollisuutta ja isänmaanrakkautta, kysyi Elsa. Niin hänkin varmaan olisi tehnyt, ennenkuin olisi jättänyt itsensä isänmaan ja sulhonsa surmaajalle, lisäsi hän.
Jo eteiseen tuli Ludvigia vastaan herttainen morsiamensa, antaen jo siellä pienen suutelon kiitokseksi sulhonsa tuomasta kauniista joulukukkavihosta.
Ihana impi tuosta varsin hämmästyi Ja ruhtinahan katsastaa. Mut kenen näkee hän? Tuon silmän kiiltoa, Tuon otsan muotoa ja nuo Suloiset kasvot ennen hän jo nähnyt on; Hän uneksitun sulhonsa Nyt tunnistaa. Hän sama on, vaan lieto ei, Ei lempeä, ei semmoinen Kuin impi oli hänet nähnyt unissaan Kuvastimena sielunsa. Tok' oli pelko paennut, hän peljätä Ei häntä voi, ei taivastaan; Hän kyynelihin suloisiin voi sulaa vaan Ja rakastaa ja kuuntua. Ja pelvolla kuin pyhän kuvan etehen Ois rukouksehen ruvennut Hän ruhtinasta lähestyy ja polvillaan Ristissä kädet rukoilee: "Herrani, näe orjattares' kyyneleet,
Useat olivat tylyt Em'lylle, muutamat harvat Steerforth'ille, mutta Em'lyn toisen isän ja hänen sulhonsa suhteen pitivät kaikki yhtä mieltä. Kaikensäätyiset ihmiset osoittivat heille heidän surussaan semmoista kunnioitusta, joka oli täynnä hyvänsuontia ja hienotuntoisuutta.
Mutta vähää ennen, kuin Fredrik nousi hevosensa selkään, lähetti urho-vanhus hänelle miekan, jota hän itse oli ennen käyttänyt pyhässä maassa ja Italiassa; vaan itse ei hän tullut näkyviin. Bertta, lempivä morsian, tuskastui myöskin sanomattomasti kuullessaan Fredrikiltä erosanoman, mutta hän oli saksalainen neiti ja tajusi täydelleen sulhonsa tunteet.
Voi, jos rouva insenöörskä joutaisi nyt hiukan odottamaan kahvia paikalla tulee Stella kotia ja sitten hän näyttäisi kaikki ne kulta kapuset ja lahjat, joita hänen sulhonsa hälle on lahjoittanut! Voi, voi, voi kuinka hän on hyvä mies kuitenkin. Ei minulle Hynnis-vainaja, vaikka olikin rikas, semmoisia eläessänsä ostellutkaan! Mutta pois sitä elettiin sentään ja hyvin tuota toimeen tultiinkin!
Ja kas, tuomari vastaa jotakin lempeästi, viittaa syytetylle... Nyt lausuu syytetty jotakin, hänen syliinsä vaipuu impi, hänen pelastajansa... Nyt työntää impi sulhonsa luotaan, viittaa kädellään länteen. Pois lähtee nuori mies. Hyvän matkaa edellä kiitää soturijoukko, yhäti on päällikkö Mitä! Hänethän me äsken oikeudessa näimmekin Niin, hän se olikin!
»Kaunis tyttö tuo neiti Salmi», sanoi eversti. »Sellaiset silmät, että vähemmälläkin nuorukaisen pään pyörälle panisi.» »Niin, sellaiset ovat harvinaisia», lausui Arvo ikäänkuin itsekseen. »Hänen sulhasensa on myöskin hyvin kaunis», virkkoi everstinna. »Kuka on hänen sulhonsa?» kysyi Arvo uteliaasti. »Herra Salmi tietysti! Etkö sitä nähnyt?
Kohta he kuitenkin vihillä kävivät. Vaan jo ensi yönä kun Annikki nukkui sulhonsa käsivarrella, huomasi tämä mustan vaskisormuksen. Varovaisesti otti hän sen morsiamen sormesta, luuli itsensä petetyksi, hiipi hiljaa Annikkia herättämättä vuoteelta ja läksi vielä samana yönä takaisin etelämaille, eikä ole hänestä sen koommin mitään kuulununna.