United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tohise, tohise! Hyvän tekee! Henki se on sinussakin! Ja toiset tätä lemmikkiään kävivät taputtelemaan ja käsillään hyväilemään. Nousivat kannelle ja hivelivät laitoja ja koettelivat etusormillaan maalausta. Uusi oli maalaus, mutta tuoss' oli tuoresta vähän vielä lautojen liitteessä. Kuinka oli sileiksi lukot silitetty ja kuultaviksi hangattu vaskiset käsipuut.
VOITTO. Liisa! en sitä saa enää hillityksi! Suostutteko ottamaan minut puolisoksenne, joka teitä kunnioittaisi, rakastaisi ja vieläpä käsillään kanteleisi. Voitto! tätä en odottanut te siis tahdotte? VOITTO. Sekä tahdon, että toivon! Ja jos te suostutte, olen onnellisin kaikista luoduista! KUSTAA. Ahaa! Tuoko se olisi pää-asia. LIISA. Nouskaa ylös! Mitä täti sanonee?
Matasuntan ihmeellisistä silmistä loisti ilo. Hän kohotti kätensä taivasta kohti ja lausui: "Kiitos, taivas! Tähtesi eivät valehtele eikä uskollinen sydän. Tiesinhän sen." Hän tarttui valkoisilla käsillään seppelöityyn otsakoristukseen painaen sen tummanpunaiselle tukalleen. "Olen valmis. "Saata minut", sanoi hän, "herrasi ja herrani luo".
Kun hän siinä yksinään seisoi, pidellen käsillään puutarhan aidasta, kurkisti toisesta talosta yli vanhan ja matalan väliaidan entinen matami, joka eilispäivänä niin vihaisena oli pois lähtenyt. "Kuinkas käypi siellä uuden piian?" kysyi matami. Elsa huomasi, ett'ei mummon äänessä enään ollut semmoista äkäisyyttä kuin eilispäivänä.
Hän tarttui Johanneksen käteen, puristi kovasti sitä ja vei, ennen kuin toinen ehti estää, sen huulilleen. Johannes tempasi kätensä pois nopeasti. Trudchen! hän sanoi ankarasti. Mitä tämä on? Tyttö ei vastannut, vaan kätki kasvonsa käsillään. Syöksyi sitten äkkiä hänen jalkoihinsa ja huusi: Minä en tiedä, mitä minä teen! Minä en tiedä, mitä minä teen!
Hän piti häntä lujasti syliinsä suljettuna ja suuteli häntä monta kertaa yhä innokkaammin, kunnes näki hänen vaalenevan ja ponnistaen irtautuvan syleilyksestä. Hän peitti kasvonsa käsillään ja puhkesi itkuun. Stenin olisi melkein tehnyt mieli itkeä hänen kanssansa hän tunsi katkerasti pettyneensä Alfhildissa.
Kuollon kellot soi! Kuollon kellot soi! Verkallensa hautaa kohti Ruumissaatto kulkee, Tungos kadun kulmanteessa Siltä tien nyt sulkee: Vaimo kurja ryysyissään Nostaa lasta käsillään Itkevää ja lausuu: »Kuollon kellot soi! Sulle, kansan ruttotauti, Tuomioksi soivat; Kylvit tulta, kirousta, Kansalaiset joivat Joivat leivän lapsiltaan, Kirosivat kuollessaan Itsensä ja sinut! Kuollon kellot soi!
"En ole uskonut että sinä antautuisit todellakin niin täytenä miehenä näin lapsellisiin hommiin." "No, sinun tähtesi, Mariani." Tässä Tapanin viimeisessä sanassa kuului omituinen lämpö, että Maria ei kyennyt enää jatkamaan, vaan nojasi itsensä Tapanin syliin ja käsillään puristi Tapanin rintaa omaa rintaansa vasten.
Tässä luulossaan vahvistuivat he vielä enemmän, kun näkivät miehiä muurilla käsillään merkkiä antavan ja niitä ojentelevan ikäänkuin pyytäen romalaisia kaupunkiin tulemaan, ja osan ulosajettuja kokoontuvan yhteen muurin juurelle, juuri kuin olisivat vihollisia sekä kaupungin sisältä että ulkoa pelänneet. Ensinmainitut näyttivätkin näiden päälle heittelevän kiviä ja keihäitä.
Reita huitoi yhä käsillään ja houraili, kiemurrellen koko ruumis, ja suu vaahdossa. Pastori astui alas kiveltä ja kävi häneen kiinni pidätellen häntä käsiään riuhtomasta. Ja vähitellen lauhtui loveen langenneen vimma ja suli hiljaiseen sopotukseen: Panu kaatuu ... kaatuu ... Kiesus auttaa, auttaa...