United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taustana olivat ne kauniit kotikasvit, joita Eero ja Hilkka yhdessä olivat hoitaneet. Senjälkeen, kun Elina oli saanut muun järjestetyksi huoneessa, asetteli Toini Hilkan avustamana sinne kasvit ja kukkaset. Elina oli silloin Viljon luona. Kun hän palasi ja näki huoneen, herahti hän itkuun. Voi, kuinka olisi iloinnut jos olisi nähnyt, sai hän nyyhkytyksiensä lomasta sanotuksi.
Kukkaset varsinkin ovat ihmeelliset silloin; ne katsovat niin heleinä ja totisina, että on täysi työ estää itseään hyrskähtämästä itkuun, kun ne ovat niin kauniit. Ja metsässä joskus, kun käyskelee äitinsä kädessä, herää joku lintu metsän keskellä laulamaan.
Näin kertoeli isäntä ja purskahti itkuun, muistellessaan tuota onnellista lapsuuden aikaansa. Minä en hennonut häntä häiritä hänen sydäntään wuodattaessaan, sillä itku kewentää kowin waiwattua sielua. Kun hän oli waiennut ja tyyntynyt, pyysin häntä jatkamaan kertomustansa. "Niin me kaswoimme Kertun kanssa", alkoi hän, "isommiksi, siihen asti että ujous pakotti meidät olemaan harwemmin yksissä.
LALLI: Lapinkorpi sen teki, Kaikkivalta kohotti kirveheni Siellä istuu nyt pyhä mies, ajelee yksin huurteisessa aamuhämärässä. Kuuletteko? Kulkusia! Hän tulee tännepäin. SINIKKA purskahtaa itkuun ja kätkee päänsä Ingon olkaa vasten. KERTTU: Jumalani! Jumalani! Nyt hän on kartanolla. Nyt hän tarttuu eteisen oveen. Hän tahtoo ottaa oman pääni minulta! SINIKKA: Isä! Eihän siellä ole ketään.
Ja sinä, lausui laamanni ankarasti; olet ollut yöjuoksulla, niinkuin huhut sinusta kertovat. Minä olen nähnyt sinun palaavan yölliseltä retkeltäsi ... olen nähnyt mieshenkilön hiipivän puutarhan läpi... Sinä olet häpeäksi kunnialliselle talolleni ja saat huomenna lähteä matkaasi. Armollinen laamanni... Hanna ei saanut muuta sanotuksi; hän ratkesi itkuun.
Minä jaksoin kestää kaikki kovan kohtelun, yksinäisyyden, valheellisen elämän, niin kauan kuin vielä toivoin hänen rakastavan minua, mutta nyt tiedän, että hän tässäkin suhteessa petti minua." Hän puhkesi valtavaan itkuun. "Teidän inhonne on aivan luonnollinen", sanoi Holmes. "Sanokaa meille, mistä hänet löydämme.
"Jumala hänen kanssansa, kun hän minut niin jättää". Vielä muutaman silmänräpäyksen säilytti hän mielenmalttinsa, mutta äkkiä kääntyi hän poispäin, nojasi käsipuihin ja purskahti itkuun. "Jo on kylläksi, jo on kylläksi!" varoitin minä. Mutta minulla ei ollut voimaa pitkittää ja mitä olisin minä sanonut?
Eräässä kadunkulmassa seisoi äiti ja tytär, aivankuin vartioimassa, ett'ei kukaan lähestyisi, ja siinä odottivat he katukäytävällä jäätävässä tuulessa, joka heitä pieksi, ja molemmat vapisivat kylmästä; äidin päässä oli musta myssy ja nuoremmalla oli villaliina solmittuna päähän. Kun Norine näki Mathieun, purskahti hän itkuun.
Pitäisiköhän minun antaa niille vehnäsestäni? Mutta minä olen jo ahtanut sitä poskeni pullolleen ja harpin kiireesti kahvia, vaikka se polttaa niin, että sitä läikähtää koltilleni ja tahtoo vääntää suuta itkuun ja vesi kihoo silmään. Taas tulee tyttö samalla tavalla tuomaan toista kuppia.
Mutta tuokion perästä vasta voivotustensa seasta sai Tapani sanotuksi: "Se raudan pala lensi silmään... Miten pääsemme taloon en taida nähdä mitään." Tapanin viimeisissä sanoissa kuului katkera epätoivo ja ne loppuivat nyyhkyttävään itkuun. Nyt pajamies otti Tapania kädestä ja lähti taluttamaan taloon ja voivotteli ja tuskitteli hänkin: "Voi, voi, mikä piti tulla! No jotakin pitää nähdä!