United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oi maa, sinä auringon morsian, mitä tuolla sun lintusi laulavat, miks rakkaudesta ne kertovat, ah, mulle, joll' eessä on kuolema vain! Oi, rakkaus tuo sana kohtalokkain Rollan tuli alati mielehen. Mikä mahti hänelle kuiskasi sen, kun kuolema vuotti jo vierellänsä?

Kaukana viheltää veturi ja työntää suuria, harmaita savupilviä. Sitten se sähisee kuin lohikäärme ja syöksee alhaalta höyryvirtoja. Naisten valitus on korkeimmillaan. Muutamat peittävät esiliinoilla kasvojaan, toiset ojentavat käsiään vaunujen jälkeen. Nyyhkyttävät äänet kertovat miestensä ja poikainsa nimiä. "Hyvästi Bartek!" huutaa Magda. "Näytä nyt että pidät puoltasi!

Kuopion pitäjän Räimän kylällä kertovat ennen olleen "patahurjain valtakunnan" mutta mitä se on tämän perkeleitten valtakunnan rinnalla! Pöyristyttää ajatellessa sitä ilvettä, mikä silloin on ollut tämän matoisen maan kuorella. Ja nyt me astumme samoilla tanhuvilla, joilla ennen saatana enkeleineen kävellä jylkytteli; ja kun me kuolemme, joutuvat luumme saatanen karjanluiden joukkoon.

Musta paikka, joka vaikuttaa sen, ett'ei moni kristitty tule todelliseen rauhaan ja iloon pelastuksestansa. Pahin seikka siinä on, ett'eivät he sitä tahdo tunnustaa syyksi. "Minun on sekä hopea että kulta", sanoo Herra profeeta Haggai'n kautta. Lukemattomasti kertovat hurskaat ihmiset näitä sanoja.

Ja me puhelemme siitä hyvin, hyvin hiljaa", hän alensi ääntään ja katsoi varovasti ympärilleen, "sillä, katsos, päivänsäteet voivat kuulla, mitä sanomme, ja sitten ne voivat kertoa sen metsän puille ja puut kertovat sen tuulelle, ja niin saavat kaikki ihmiset tietää, että minä olin sydämessäsi pienenä laululintuna, joka viserteli sinulle, kun olit surullinen.

Sen suukkoset huulia heljentää, Ja hentoja poskia kyyneltää; Myös itkevi äiti armas tuo. Ja kysyvän katsellen kauas luo, Ja syömensä sykkivi oottaen, Ja lapsia kotihin kutsuen, Ja helmet, jotk' enin hohtavat, Emon hellän kaipuusta kertovat; Oi, nää ei he toisiaan. Teill' ompi maailma valkeuden, Missä lemmetär lausuvi silmäyksin; Yön mailta on sokea neitonen, Kaikk' on hälle kaikua tyhjää yksin.

Kuulin ystävältäni, että nuo kaikki monia, monia aikoja sitten on mainittu eräässä kirjallisuushistoriassa ja yhä edelleen laahautuvat muitten mukana, vaikkei kukaan niitä lue, kaikkein vähimmin nykyiset kirjallisuushistorioitsijat, jotka uudestaan ja uudestaan kertovat, mitä niissä muinoin on kirjoitettu. Munkkiraukat, teidän jouluyönne eivät totta tosiaan ole hauskoja!

Jotkut kertovat salaisuuden ainoastaan parille kolmelle lähimmälle ystävälleen ja kuitenkin se tulee tunnetuksi, mutta tämän klaanin asukkaiden kesken oli tapana kertoa salaisuus heti kaikille ja se pysyi siitä huolimatta ainoastaan heidän tietonaan vaikka kokonaisen vuosisadan. Yksi tapaus ansaitsee vain kertomisen, se oli Robert Oigin, kuuluisan Bob Royn pojan käynti luonani.

Samoin kuin roomalais-katoolisessa kirkossa koettavat myöskin monet kreikkalaisessa kirkossa saavuttaa rauhaa luostarielämällä. Mutta ettei luostarielämä aina ole mallikelpoista, kertovat ne, jotka ovat tulleet lähempiin tekemisiin niiden asukkaiden kanssa. Mutta tässä on sama sääntö kuin muuallakin: "sekalainen on seurakunta".

He ovat ainoat, jotka kertovat meille jotakin hänestä." "He eivät tunne häntä", lausui Markus vakavasti. "Miksei? He ovat viisaita, kunnioitettavia miehiä, joilla on harmaat hiukset ja pitkä valkoinen parta. He asuvat vehmastoissa ja näkevät hänen välisti ja hän ilmoittaa heille, mitä hän tahtoo." "Jos hän niin tekee, etkö sinä tiedä, kuinka hyvä hän on?" "Hyvä! hän on hirvittävä."