United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olisin tahtonut jättää hyvästi, sanoi Nehljudof rutistellen kädessään kirjekuorta sataruplasen kanssa. Tässä olisi... Katjusha arvasi, rypisti silmänsä, pudisti päätänsä ja työnsi pois hänen kätensä. Ei, ota, mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren hänen poveensa ja aivan kuin olisi polttanut itseänsä, vääntäen kasvojaan, voihkaen juoksi huoneeseensa.
Sitten hän vilkaisi peiliin, säikähti halsistunutta näköään, harmaankarvaisia poskiaan ja elottomia silmiään. Kiireimmän kautta hän alkoi kammata hiuksiaan, pestä kasvojaan ja muutenkin siistiä itseään. Kun tuo kaikki oli tehty, aukaisi hän pöytälaatikon. Siellä oli seteli paikoillaan, kaunis kymmenen markan seteli.
Vieraankin kasvot punastuivat, hän loi silmänsä lattiaan ja mietti mitä sanoisi, mutta ei joutanut kauan miettimään, kun Reeta Kustaava sanoi: »Sano heti, miten on Antin laita.» Kun niin arvaatte, niin täytyy sanoa totuus. Kuollut se on. Herra Jumala, mitä pitää kuulla, sanoi Antin äiti karvaalla mielellä, otti esiliinansa käsiinsä ja painoi sillä kasvojaan.
Rouva oli selin Lopoon, ettei tämä voinut nähdä hänen kasvojaan. Mutta äänessä oli harmin sekaista hymyä. Minä olen aivan hukassa hänen kanssaan. Mikä ihminen se on? Ajatelkaa, eräs huono nainen. Hyvin, hyvin huono nainen. Joka on istunut linnassa ja taivas ties', mitä kaikkea hän on tehnyt. Uh, minulla on hänestä oikein vaikea. Kun hän tulee likelle, niin ihan rupean voimaan pahoin. Uh!
Mutta Félicité tunsi polttavaa kipua oikeassa poskessa; kädet, joilla hän sitä tunnusteli, olivat punaiset. Verta vuoti. Hän istuutui kivikasalle, pyyhki nenäliinalla kasvojaan, sitten hän alkoi syödä leipäpalaa, jonka varovasti kylläkin oli pannut vasuun, ja lohdutteli itseään saamastaan haavasta katselemalla lintua.
Sakriksen rinta vavahti onnesta ja palavasta toivosta. Hän alkoi nopeasti kävellä takaisin ikkunan eteen. Ikkunaan suoraan hän katseli ... kiersi vartaloaan ja kasvojaan ikkunaa kohti. Nyt toinen nainen huudahti: Mikä ihme tuolla on? Katso, Nelma! Sinä et katso...
Sireenipensaasta hän taittoi kaksi valkoista, jo osaksi karissutta sireeniterttua, ja viuhtoen niillä hehkuvia kasvojaan, katsahdellen Nehljudofiin ja rivakkaasti heilutellen käsiään edessänsä, meni takasin leikkivien luo.
Molemmat miehet katselivat hämmästyneinä soihdun valossa hänen kalpeita, riutuneita kasvojaan ja herttaista lasta, jota hän kyyneleillään kasteli. »Nouse, Genoveeva», sanoi miekkaa kantava mies, jonka Golo oli palkannut teloittajaksi, uhmaavana ja raa'alla äänellä, »ota lapsesi ja tule mukaamme!» Genoveeva huudahti: »Jumala armahtakoon minua!
Mutta en milloinkaan, niin kauan kuin elän, ole unohtava sitä vaikutusta, minkä siellä lepäävän hahmo teki. Se oli Rbg eikä sentään ollut hän!» »Jo kaukaa hän ojensi tervettä vasenta kättään minua kohti, jonkinlaisen sanomattoman onnellisen ja rauhaa huokuvan ilmeen kirkastaessa hänen kasvojaan ja heittäessä heijastuksen siihen silmäykseen, jolla hän katsoi minuun.
Ajattelin, että menisimme ehkä kävelemään vielä, kun siellä on niin kaunis ilma. En minä jaksa. Selma painoi kasvojaan alemmaksi. Et jaksa? Kyllä sinä jaksat koetetaanpas. Mitä sinä olet itkenyt? Mikä sinua vaivaa? Ei mikään. Ei mikään? Hm. Hän kääntyi ikkunaan, mutta syrjästä Selma näki, kuinka otsa meni ryppyyn ja kasvot ilmaisivat tyytymättömyyttä.