Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
En ole tullunna tänne pilkan vuoksi. Vaan min' oon tullunna tänne kultani luoksi, rallatteli Ville ja pyrki halailemaan Lopoa. Mene tiehesi! Mikä kutju sinä olet? Onpahan vielä yksi, joka ei tunne Kennun Villeä, ihmetteli siinä eräs, ja jatkoi, kääntyen Lopoon: Tämä muuten on koko maailman tuttu. Ja koko maailman narri. Lopo tyrkkäsi Villeä ylenkatseellisesti syrjään ja lähti pois.
Rouva oli selin Lopoon, ettei tämä voinut nähdä hänen kasvojaan. Mutta äänessä oli harmin sekaista hymyä. Minä olen aivan hukassa hänen kanssaan. Mikä ihminen se on? Ajatelkaa, eräs huono nainen. Hyvin, hyvin huono nainen. Joka on istunut linnassa ja taivas ties', mitä kaikkea hän on tehnyt. Uh, minulla on hänestä oikein vaikea. Kun hän tulee likelle, niin ihan rupean voimaan pahoin. Uh!
Välistä loivat syrjäkatseen Lopoon, kun tuo ei näyttänyt olevan likiseudun ihmisiä. Lopokaan ei puhunut mitään; taukoamatta hän liikutti leukojaan, haukkasi palaa, puri ja nieli. Sillä välin menivät hänen silmänsä aina pärevalkeaan; mutta ajatuksissaan hän sen vaan teki, ei hän pärevalkeata oikeastaan katsellut, sen oli kyllä ennenkin nähnyt.
Mutta ei hän tahtonut enää panna vastaan, kun se kumminkin oli turhaa. Menihän vaan toisen huoneen ovelle ja puhui sinne: Riikka hyvä, viekää tätä Kauppa-Lopoa vinnille katselemaan meidän romuja. Sieltä tuli iloisen näköinen tyttö, luuta, siipi ja kihveli kädessä. Hän heitti sivumennen pitkän ja oudoksuvan silmäyksen Lopoon. Tulkaa jälessäni. He menivät. Rouva sill'aikaa purki sukkakäärön.
Hän kaivoi taskustaan kourallisen toisensa jälkeen ja paiskasi kaikki pöydälle. Noinko paljon? Ei, mutta sehän on mahdotonta. Lukekaa. En minä edes tiedä minkä verran niitä on. Kolmekymmentäkolme markkaa. Mutta tämähän on kummallista. Riikka, voitteko käsittää, hän tuo minulle kolmekymmentäkolme markkaa siitä roskasta. Ooho Riikka käänsi suuren, kummastelevan katseen Lopoon.
Sieltä hän sitten kuin turvan takaa tirkisteli Lopoon toisella silmällään. Ja äiti häntä suojeli, laski toisen kätensä pojan kaulalle ja kumartui hänen ylitsensä. Ei Lopo ota, elä pelkää. Lopo nauroi. Rouva loi katseensa häneen ja huomasi vasta nyt, kuinka rähjäinen hän oli. Tuoko oli ottanut lapsen syliinsä? Ehkä suutelikin häntä? Ja vankeudessa hän oli istunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät