United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin minä rakastuin häneen eivätkä silmäni voineet olla häntä hakematta... Voitteko selittää minulle, miten ihminen saattaa rakastua toiseen näin vaan näöltä, ensi näöltä, juopuneeseen, ja kuinka rakastua! niin, että pitää suurimpana onnenaan saada edes vilaukselta nähdä häntä, noin vaan nähdä hänen päänsä menevän jossain toisten päiden seassa edes vilaukselta, sanon, ja sitten viikkokausia, kuukausia uneksia uutta tilaisuutta taas vaan vaikka sekunnin verran saada nähdä hänet.
"Mutta nehän ovat niin mieltä ylentäviä", vastasi valtiomies, nähtävästi huvitettuna Gabrielien kiivaasta äänestä, "ja onhan tuo pastori niin viehättävä, niin suloinen. Voitteko todellakin vastustaa häntä?" Gabrielle punehtui niin paljon kuin hänen kalpea hipiänsä salli ja harmaat silmänsä synkistyivät niin, että ne näyttivät melkein mustilta.
Hyvä on, Tulee hauskuus verraton. *Roosa*. Tulee hönttö, vait sen tähden! *Holofernes*. Helejaa, tytöt, tänään täällä tulee mahtavat häät. Arvaatteko, kuka on morsian? Niin, Florinna, se pikku, sievä, kaikkein armollisin neiti Florinna on se. Ja voitteko arvata, kuka on ylkä? *Roosa*. Kukas muu kuin prinssi Amundus? *Holofernes*. Ylemmäksi, sokerimuruni, ylemmäksi.
Voitteko kieltää, että piditte rubinisormuksenne kultaista rannerengastani vastaan sen päälle, että tuota Richardin ritaria, eli miksi häntä nimittänette, ei voitaisi houkutella vahtipaikaltansa?"
Ja levollisena tuosta tärkeästä kohdasta Aramis jatkoi matkaansa d'Artagnan'in kanssa, ja saapuivat molemmat tuota pikaa Athoksen luokse. He tapasivat hänet lupakirja kädessä ja herra de Tréville'n kirje toisessa. Voitteko selittää minulle mitä tietää tämä lupakirja ja tämä kirje, jotka juuri sain käsiini? kysyi Athos hämmästyksissään. "Paras Athos!
"Voitteko siis väittää olevanne lapseton ajassa ja iankaikkisuudessa?" "En väitäkään." "Siis, minä en voi poiketa yhtiön määräyksestä" ja taas käsitin, mihin päin hän viittasi. Läksin.
»Voitteko ymmärtää, miltä tuntuu, kun harrastaa jotakin aatetta, jonka vuoksi ikäänkuin elää, jota kaikin voimin koettaa saada toteutumaan ja josta nähtävästi kaikille olisi hyötyä, vaan jota ei kuitenkaan saa edistymään sen vuoksi, että ne, joilla on tavaraa ja mahtia, eivät sitä ymmärrä tai eivät huoli ymmärtää.» »Kyllä minä käsitän, että sellainen asia mieltä katkeroittaa.
"No niin ja kun sitten sisällä herrasväeltä kysyin tyttöä, jonka kyllin usein olin nähnyt maatilalla työssä, niin, voitteko uskoa, niin käänsi vanha rouva vuoteella aivan vaaleana ja mykkänä kasvonsa seinään päin ja amtmanni itse muuttui tulipunaiseksi kasvoiltansa ja katsoi minuun ikäänkuin olisi tahtonut syödä minut, yskäsi ja tiuskasi minulle: 'Vai niin hänkö?
Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma. Nora. Hän oli viimeisillänsä. Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen? Nora. Niin. Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa. Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä. Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Nora. Mitä kummallista? Minä en tiedä Krogstad.
Minä lohdutin häntä niinkuin taisin, mutta muistin hevosta Grimpenin suolla ja aavistin, mikä kohtalo eläin-raukalle oli tullut. "Kuulkaahan, hyvä Mortimer", sanoin minä jylkyttäessämme eteenpäin epätasaisella tiellä, "te varmaan tunnette useimmat niistä, joita voi pitää naapureina?" "Kyllä, minä tunnen melkein kaikki." "Voitteko sanoa jonkun naisen, jonka nimen alkukirjaimet ovat L. L.?"