Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
En minä koskaan olisi langennut, joll'et olisi silloin maalla humalaan juottanut ja viekoitellut. Yhtäpaljon viekoittelit sinä minut. Minäkö? Niin, juuri sinä. Otithan jo edeltäkäsin keväällä maksun. Minäkö maksun? Herra Jumala! Nekö 20 markkaa äitini silkkihuiviin? Yhden tekevää, mihin ne käytit. Ja riittää nyt. Mitä minä tein, siitä vastaan, mitä sinä, siitä saat itse vastata.
»Me lähdemme yhdessä», vastasi Alli, uskaltamatta päästää häntä näkyvistä. Sitä paitsi hän myöskin toivoi saavansa selkoa hänen piilopaikastaan. »Odottakaahan vähän», sanoi hän ja juoksi sanomaan toisille, mihin aikoi lähteä, ja riensi takaisin. Antero sill'aikaa istui jalkojaan katsellen ja supisten itsekseen: »Ihan musta. Minun ei olisi pitänyt syntyä. Ihan musta.»
"Minä olen Tuomo eli setä Tuomo, kuten pikku lapset Kentuckyssä sanoivat." "No, minä olen myöskin lapsi ja tahdon samoin sanoa sinua setä Tuomoksi, sillä minä tulen varsin hyvin toimeen sinun kanssasi. Mihin sinä sitte matkustat, setä Tuomo?" "Mihinkä matkustan? Sitä minä tosiaankaan en tiedä, neiti Eva." Eva näytti hyvin kummastuvan. "Etkö sinä sitä tiedä? Isä tietää aina, mihin hän menee."
Sanotaan joulu- ja pääsiäisyönä leikanneen vasemman kätensä nimetöntä sormea ja siitä tiputtaneen verta tuon kuusen juurille, ja mitä kaikkea tuo lienee tehnyt. Sellaisia eväitä minulta ei tule saamaan, sanoi Mikko ylpeästi, minkä vuoksi Mallakaan ei enää jatkanut juttujaan. Mikko tunsi olonsa oudoksi, hän ei tiennyt mihin ryhtyä ja oli avuttoman näköinen.
Tämän päivän illalla aina myöhään yöhön saakka kuljeskelin minä leveillä kaduilla, jotka olivat täynnä lainehtivia ihmisjoukkoja, ja ahtailla kamalilla kujilla, missä paheilla on pesäpaikkansa. Mutta yksi pahe ilmestyi kaikkialla peittämätönnä, mihin ikinä kääntyikään, tarkastelipa sitten miehiä tahi naisia, ja se pahe on juopumus.
On huomennakin päivää tulkaamme silloin taas tähän paikkaan kokoon tätä asiaa miettimään, ja keskustelemaan mihin keinoihin olisi ryhtyminen noiden konnien ilmi- ja kiinnisaamiseksi. Vaan erotkaamme nyt, ennen kuin meidän sydänveremme jäätyy suonihinsa". "Oikein, pormestari Craigdallie. Eläköön St. Johannes, Perth'in suojeluspyhä!"
Nyt kohtaa se meitä jokaisella kansallisrunoelmamme sivulla, kertoen siitä korkeasta asteesta, mihin sen sommittelija oli oman ihmisyytensä kehittänyt.
«Te ette vastaa!« sanoi Johannes, ja hänen silmänsä näkyivät tahtovan tunkeutua Marian sydämen pohjaan. «Vastaa? Mihin?« Maria punastui yhä enemmän. «Minä kysyin, millä mielellä te katselette minua täällä?« Mutta nyt närkästyi Maria. «Mitä oikeutta teillä on tuota kysyä?« kysyi hän jotenkin kiivaasti.
Mutta kun pullo oli kotvasen pöydällä ollut ja he sitä salavihkaa katselleet, alkoivat he sitä jo ajatuksissaan kierrellä ja ikäänkuin houkutella toinen toistaan rikkomaan lupauksensa... He miettivät miten alkaa, jottei toinen vain huomaisi. Jussi hilkutteli taas pulloa, ikäänkuin tarkastellen, mihin sen viinan siitä panisi. Silloin kysyi jo Antti: »Vieläkö siinä on?» »Vielä.» Vaiettiin hetki.
Mihin matka? Saanko tulla völjyyn? Lopo pysähtyi ja arveli. Kysyi sitten äkkipäätä: Vieläkö sinä minulle tarjoisit olutta? No, jo no tok'. Käännytään takaisin. Oikein lemmessä. Vielä vihlaisi Lopon sydäntä siinä Kortmanin portin kohdalla, jonka sivu heidän uudelleen täytyi mennä. Mutta kapakan ovi aukeni, tutut höyryt löivät sieltä vastaan, rähinää, melua, olutpulloja, tupakan savua.
Päivän Sana
Muut Etsivät