United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Römperi meni ja Lopo siirtyi ikkunaan seuratakseen häntä silmillään niin kauvan kuin näkyvissä oli. Otti tuohisen rasiansa esille ja nuuskasi. Nuuskasi oikein hartaasti. Voi, kuin hitaasti astuu! Ei se sieltä joudu takaisin tänä päivänä. -Lyhyt matka, kyllä joutuu. Mitähän tuo rouva sanoo, kun saa terveisiä Kauppa-Lopolta. Eikö juohtune mieleen entiset ajat. Sillä oli niin hyvä koti.
Strömberg se kirjoitettiin, mutta Lopo sanoi häntä muiden mukaan Römperiksi. Ei poloisella ole edes kunnon vaatetta päällään. Ole tok' vaiti. Kun on karttuunileninki oikein. Pyh! Likainen luuttu! Tuommoista ei kerjäläinenkään ilkiäisi Kuopiossa pitää. Aika sievä, jahka tyttö sen vaan pesee ja tärkkää. Kuulee, että olet jyväskyläläinen. Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneesen päin ja virnutti.
Tuskin siitä on enemmän kuin kymmenkunta vuotta, kun hänet vietiin Kuopiosta. Ooho, sentää! Lopo pani kätensä ristiin polven ympäri ja vaipui ajatuksiin. Kymmenkunta vuotta, ei enempää. No, joko minä nyt saan mennä? Ei, ei! Ei vielä. Lopo kaappasi ylös, käsi hapuili taskua taas. Hyvä oli, ettei pantu tätä viinaan. Sukkiako se tahtoi neulottaa, raukka? Lapsilleen, niinkö?
Mutta Lopo sillä välin otti kiireitä askeleita Kuopioon vievää maantietä kohden. Ei hän juuri mitään tiettyä ajatellut; korvissa vaan soi yhä rouvien sanat ja elävästi hän näki heidät vieläkin edessään kaikki kolme, semmoisina kuin he siellä salissa pöydän ympärillä istuivat! Te olette huono nainen, teidän kanssanne ei kunniallinen ihminen tahdo olla missään tekemisessä.
Ei ollut Riikka vieläkään koonnut hänelle myötäviä tavaroita. Väitti rouvan sanoneen, että viitsikö niitä enää noin kaupitella, kun kumminkin tulee pian huutokauppa pidettäväksi. Mitä herran nimessä te luulette semmoisella törkytavaralla saavanne huutokaupassa. Ettehän sitä ilkiä sinne viedäkään, toimitteli Lopo. Riikka ei siihen virkkanut mitään. Missä se on rouva? Hae hänet käsiini pian.
Ulkonakin jo hämärteli, mutta tuvassa oli niin pimeää, ettei Lopo alussa varsinkaan tahtonut eroittaa mitään. Ihmisiä siellä oli, sen verran hän kuitenkin sai huoneesta tolkkua. Lopo teki hyvän illan ja siihen vastattiin. Naisen ääni kuului uunin kupeelta. Häntä Lopo lähestyi; pyysi ruokaa maksua vastaan.
Hyvästi vaan ja kiitoksia vaivoistanne. Minun täytyy mennä. Te sitten muutatte Turkuun? Kuinka pian? Rouva ei ollut enää kuulevinaan. Hän meni takaisin vieraiden luokse ja jätti Lopon siihen seisomaan. Ensin Lopo sitä tuskin huomasi, ihmeissään kun oli tuosta odottamattomasta uutisesta. Mutta hän heräsi, kun rouva veti ovea kiinni jäljessään. Sinne hän nyt meni kesken puheen!
Hyvänen aika, Lopo, teidän täytyy ottaa jotakin vaivoistanne. Välttämättä. En saisi rauhaakaan muuten. Olkaa vaiti, mitä te tyhjää. Jos hyvin käy, minä vielä myyn talonnekin... Niin ... ja, voi helkkari! Antakaahan olla, ajankulua ... sanonko, mitä minulla nyt on mielessä, vai enkö sano? Sanokaa toki. Lopo tuli lähemmäksi ja suihkasi: Että jos toimitan teille toisen miehen...
Hän, näet, oli tullut Mikkelin tietä, jonka vuoksi tämä, joka suorasti vei Kuopioon, oli hänelle vallan outo. Huono mökki se oli, pahanpäiväinen. Yksi ainoa tupa, sekin kallellaan, ikkunat rikki. Hevonen seisoi rekineen ulompana, heiniä edessä. Lopo ei siihen sen enempää huomiota pannut, vaan astui sisään.
Minä tosiaan en ymmärrä, millä lailla ensi talvena eletään.» »Rupeaa varastamaan, että pääsee linnaan, taikka toimittaa itsensä lasareettiin, kyllä silloin ruunu huolen pitää», sanoi Lopo. »Herra siunaa niitä puheita», lausui Mari, viihdytellen lasta, joka taas oli hereillä hänen sylissään. »No, eihän siinä muukaan auta, vai onko parempi mennä hirteen?»