United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensin puhui hän kumminkin paljon naapurinsa asioista, kuinka paljo niillä on närtteitä ja montako pielestä ja ladollista niillä on heinää ja miten siltä ja siltä jo alkavat heinät vässäytyä. Viimein tuli omiin asioidenkin vuoro. "Kuulehan Simo" ... sanoi Helka ... "ihka meidänki pitäisi ostaa heiniä lisäksi, ei suinkaan niitä piisaa keväähän asti."
Hän sieppasi joutilaan viikatteen ladon nurkasta ja alkoi niittää. Se sujui hyvästi. Pitkinä palkareina kaatui heinä ja kokoontui molemmille puolille kauniisiin laisteihin. Ottakaa vain haravanne ja alkakaa kouhotella! komensi hän Elliä. Elli alkoi kulkea jälestä ja siirteli haravan kärjellä märkiä heiniä erilleen toisistaan. Muu heinäväki kokoontui heidän ympärilleen katsomaan ja kehumaan.
Ja vieläpä keskellä viikkoakin, jolloin täytyy haravoita ja kantaa heiniä latoon ja päälliseksi noin vanhassa hameessa, joka tuskin päällä pysyy se on ilveilyä ". "Mutta, äiti!" sekautui Louise puheesen lempeästi moittivalla äänellä.
Suurin osa karjasta oli kumminkin sydänmaalla. Samoin lampaatkin. Suurimman vahingon tekivät viholliset sillä, että tallasivat ja hevosilleen syöttivät pellon viljan. Heiniä lahmasivat, mikäli saivat niitä käsiinsä. Eräs metsähalme oli jäänyt tuhoojilta löytämättä. Siitä saatiin siementä seuraavaksi vuodeksi ja suurusta petäjäisen sekaan.
Kati ja vanha opettaja näkyivät ensin kummastuvan tätä puhetta, sitten sanoi Kati: "Johan te silloin lienette täällä olleet, kun sunnuntaina oltiin heiniä levittämässä, sentähden että oli niin kauan satanut, että kaikki olisi muuten pilalle mennyt.
Palvelustyttö tuo heiniä häkkirattaille ja Kaisu juoksuttaa tuvasta puna-valkoraitaista tyynyä. Mutta keskipihassa pysähtyy tyttö, tuijottaa portin läpi tielle, huudahtaa: Liisa ja Martti tulevat! Palvelustyttökin heittää heinät siihen ja juoksee portille. Jaakko Jaakonpojan huulet vavahtelevat ja hänen on vaikea osata tampin-naulaa.
Kun kirkonmenot olivat loppuneet, menivät miehet hevostaan juottamaan ja panivat heiniä eteen sekä pyysivät talonväkeä välistä kurkistamaan talliin, jotta ei hevoselta mitään puuttuisi. »Kyllä sitte takaisin tultuamme vaivat maksamme», sanoi Kallu.
Sillaikaa kun Auno taakasta purki heiniä lehmän eteen, viittasi akka Repolan emäntää hätäisesti ulos, missä emännän korvaan söpöttäen kysyi: Oliko sillä rahat lehmästä? Oli. Ihan rotisevan satamarkkasen työnsi isäntä lehmästä.
Tuuliaispää ei ollut kuulevinaankaan Malisen vihoja. Jyhisten, mahtavana tornina se kulki omaa suuntaansa ja syyteli liikoja heiniä kauas syrjiin. Jo oli ennättänyt pois heinien saapuvilta, ja joukot katselivat rauhallisempana jälkiä. Joku mies sanoi että »kävipä antamassa lisäharavoimista.» Juutas heitä haravoikoon! kivahti Malinen. Vieköön nyt vaikka helvettiin tuon luokonsa.
Navettakodan muurin alle ilmestyi ensiksi valkea työtään tekemään veden lämmityksessä. Lehmien hoitajat liikkuivat ulkokartanolla. Heiniä ja olkia kannettiin navettaan, josta aina ovea avatessa pöllähti ulos lämmin, sakea ilma ja samalla kuului lehmien moni-ääninen yninä. Sonni yltyi ammua kijastamaan, eikä asettunut ennenkuin piika sätki luudan varrella selkään.