United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Emmehän toki», vastasi Kallu. »Teitähän nyt on neljä tyttöä meidän joukkoa, ja juokaa kahvia niin paljon kuin haluttaa, kyllä me maksamme se on siis päätetty.» »Mitäs, Manta, tuommoisia menit vieraille sanomaan», torui Anna, »onhan meillä muita tutumpiakin, ja kyllä me itsekin saatamme kahvikupin ostaa »
Minä olen houkutellut teidät ulos, hän sanoi. Minä maksan. Mikään muu ei hänen mielestään tietysti voinut tulla kysymykseenkään. Kuten tahdotte, lausui Johannes. Me maksamme siis kukin puolestamme. Signe ojensi rahansa hänelle vaihdettavaksi. Sillä aikaa kuin Johannes keskusteli tarjoilijan kanssa, otti Signe ikäänkuin muissa mietteissä Irenen kynän pöydältä ja kirjoitteli laskun selkäpuolelle.
"Ja, Katti", lisäsi iloinen hanskuri, "me maksamme runsaasti sielumessuja niiden hyväksi, jotka Heikin miekan kautta ovat surmansa saaneet. Ja sillä keinoin ei saada ainoasti omaatuntoamme viihdytetyksi, vaan myös päästään jälleen sovintoon kirkon kanssa". "Siksi tarpeeksi, isä-kulta", vastasi Katri, "sopii käyttää tuon ilkiön Dwining'in aarteet.
CLOTEN. Meissä on vielä monta yhtä kovakouraista kuin Cassibelan; en sano, että minä olen niitä, vaikka on se minullakin nyrkki. Miksi veroa? Miksi me maksaisimme veroa? Jos Caesar voi peitteellä kaihtaa meiltä auringon, tai pistää taskuunsa kuun, niin maksamme kyllä hänelle veroa valosta; muutoin, herraseni, ei verosta puhettakaan, pyydän nöyrimmästi.
Majuri hetken tarkasteli torille kokoontunutta väkeä, käski viittaamalla rumparia lyömään pärrytyksen, ja kun väki kääntyi hänen puoleensa, puhui hän varmalla ja tarmokkaalla äänellä: Kenraali Wrangel on käskenyt minua kiittämään Lappeenrannan asukkaita sotamiesten nimessä. Armeija tietää, että se, joka kylässä syö leipää, lähtee sieltä velallisena, ja velkaamme maksamme tänään verellämme.
Me maksamme minuutillansa, täsmällisesti kalliin vuokran huonosta maasta ja sinun amtmanniväkesi korjaa sadon paraimmilta pelloilta, he elävät niin kauvan kuin päivä paistaa yhdessä humussa, eivätkä ensinkään pidä lukua siitä, että kaikki tämä on maksettavakin kerran". "Rouva, antakaa minun mennä!" huudahti tyttö puoleksi käskien, puoleksi pelästyneenä sekä koki päästä edemmäksi.
Me vasta hienostumme, kun meidät meren laine on rannoilta vierailta kotitupiin tuonut, meistä jotain muuta ja arvokasta luonut. Mut itse me saamme sen ilojuhlan maksaa! Ja maksamme siksi, kuin kukkaro jaksaa. On totta: ei kelpaa vain olla suomalainen. Mut miks meitä tee ei tahto kotimainen? Siks ettäkö emme voi itseämme luoda? Jos emme me voi, on turha muilta tuoda!
Mikä tulevaisuus!... Ja me luulemme ehtineemme niin kauas tiedossa, ihmisyydessä... Ah ei, me olemme vielä barbarisessa aikakaudessa ja me maksamme paljon tuolle alemmalle meidän luonnostamme. Ja mikä aika eikö jo ole kulunut, ajatteli Berndtsson, eikö meidän sivistyksemme ole jo ennen ollut, vaikka se on hävinnyt?
Voi jospa todellakin olisin teidän tyttärenne tai vaikkapa kaikkein köyhimmän porvarin tytär!» »Ei niin köyhiä niin vallan köyhiä ollakaan, nuori neito kyllähän me maksamme minkä jaksamme», pani porvari. »
Kaikkein vähimmin voimme rikasten herrojen kanssa lakia käydä pikijähkäleitten perustalla. Ja onnettomat olemme, jos käymme viimein asiassa alle! JUHANI. Niin, niin; mutta mitäs tehdään? Oikeuttansa kukin täällä etsii. AAPO. Tehkäämme sovinto ja heittäkäämme keräjänkäynti. JUHANI. Poika! millä sovitamme Viertolan tulisen herran ja maksamme härkänsä?