United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuota suunnatonta joukkoa vastaan ei kuningas Totilalla ollut viedä edes yhtä suurta sotajoukkoa kuin Vitigeksellä aikanaan. Silloin siinä oli kaikkiaan satakuusikymmentä tuhatta miestä.
Sittenkun Shekka oli tehnyt tämän voimannäytteen, viittasi hän puolelle tusinalle miehiä ja vetäytyi takaisin joukon taakse. Toinen puoli joukkoa seurasi päällikön ja hänen neuvoskuntansa mukana, mutta toinen jäi jälelle ja uhkasi yhä keihäillä tai nuijilla.
Korpraalin käskystä hyökkäsi pienoista joukkoa vastaan monta kertaa suurempi voima, niin että karkulaisten tila näytti toivottomalta, mutta he taistelivat henkensä edestä. »Ei meitä niinkään vangita!
Vähä se vaihteli vuodenaikojen mukaan: keväällä oli ollut seitsemäntoista vanhaa leiviskää ja syksyllä alennut kuuteentoista. Sitäpaitsi hän luonnoltaan oli yksi niitä ahneimpia. Seurakunta sensijaan oli laihaa, viheliäistä, nälkiintynyttä joukkoa, silmät syvällä pään sisässä, niskaan päin painumassa. Nuohan ovat kaikki valmiita taivaasen menijöitä, ajattelin. Mutta kuinkahan rovastin käy?
Laara oli ollut kiirehtimässä ruuan laittajoita, mutta joutui nyt tupaan ja arkun luokse tultuaan pyyhki ensin itkevän poikansa silmiä ja sitten toisten päitä silitellen puheli: Siinä on semmoista joukkoa, jotka eivät vielä ymmärrä mitään. Joku emäntä lähestyi Laaraa ja kysyi: Tokko niitä entisen emännän lapsia on vielä yhtään täällä? Ei noita ole näkynyt. On kaiketi niitä pyydettynä tulemaan.
Arveli aivoissaan sekä mielessään jo hän mietti, suurjylinäisen Zeun pojan jälkeen syöstäkö ensin vai Lykian sotureitako vain luku surmata runsas. Sallinut kohtalo ei toki rohkearinnan Odysseun surmata poikaa Zeun väkivoipaa kärkevin vaskin; niinp' uron päin Lykian nyt joukkoa kiihti Athene. Kohta jo surman Koiranos sai, Khromios ja Alastor, Alkandros, Halios sekä myös Prytanis ja Noemon.
Joka joukkoa kiitteli lempeimmin sanat suorat ne on sotilaan sen kuntoa, miehuutt', intoakin kotimaataan suojelemaan. Sotarintans' ääreen ehti jo hän, kun päiv' oli laskussans, kävi joukkoa sielläkin kiittämähän, jota johtavi kapteeni Schantz. Oli harvennut se, hän huomas sen, näki aukkoja paljonkin; mut silmä jo kääntyi toisaallen, mitä mietti, hän lausuikin.
Onko tämäkin kolmas yhtä joukkoa? kysyi emäntä. On, selitti Viija. Tämä on Maria Arolainen, meidän kanssa yhdeltä kylältä. Tulkaa vaikka jokainen, sanoi emäntä. Ja nyt minun pitää lähteä. Se teidän koulu alkaa huomenna. Maisteri kuuluu tulevan ensin tutkimaan. Elkää vaan hätäytykö lukiessanne. Se on se maisteri käynyt usein meillä kulkiessaan ja on hyvin lauha mies.
Mutta kun saarna oli alkanut, ja minä katselin ympärilleni kuuntelevien olentojen suurta joukkoa, noita yksivakaisia, kysyviä kasvoja, sekä isot kukkulat ja tanteret että maa ja taivaanlakikin kävivät vähäisiksi yhden ainoan kuolemattoman hetken verralla niistä monista, jotka siellä olivat koossa.
mua kiusasi, mut eespäin kiire ajoi jälestä Oppaan, varjo-täyttä tietä; ja säälitti mua kosto oikeakin. Ja katso, niinkuin kirjoittaapi Lukas, ett' tiellä Kristuksen he kaksi näki jo nousnehena luolahaudastansa, niin meille varjo näkyi, seuras meitä silmäillen joukkoa, mi maassa makas; hänt' emme huomanneet, hän ensin puhui