United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siltä tehnyt mieli enää mitään kysyä, vaikka olisi ollut tarpeeseen, tietäisikö hän muualtakaan neuvoa. Nyt oli edessä sama tietämättömyys kuin kotoa lähtiessäkin. Jos Laara arvasi viivyttää pari päivää Karvolassa käyntiään, niin olisi tavannut isännän ja ehkä paremmin päässyt työhön.
Näin joka puolelta ylenkatsottuna oleminen karvasteli kovasti mieltä, ja kun Laara itsekin alkoi huomata, mikä siihen on suurimpana syynä, päätti hän tehdä toisen muutteen ja opetella puhettaan muodostamaan muiden mukaan, niin sanain kuin siisteydenkin puolesta. Mutta vaikeata tahtoi alussa olla vanhain tottumusten hylkääminen.
Sen verran hän kumminkin edistyi, että talon haltijat kiittelivät hänen oppineen ja ottivat toiseksikin vuodeksi. Mallikelpoisten pariin päästyään ei Laara nukkunut, vaan pani jokaisen sanan ja jokaisen liikkeen tarkasti muistiinsa. Lähin malliksi kelpaava oli Miina, jossa nuoruudesta huolimatta oli jo aikaihmisen vakavuus.
Alkoi jo vähän väsyttääkin, mielellään meni lähimpään taloon, siinä kun näkyivät hevosillakin kulkevat käyvän syöttämässä. Puolikymmentä laihanpuoleista hevosta oli parhaillaan kartanolla, millä jauhoja, millä suoloja kuormana. Joku niistä taisi olla paluumatkalla, ja sen hevonen söi heiniä kärryjensä korista. Laara meni tupaan, jossa oli parhaastaan matkamiehiä.
Mitäpä hänestä pidättelee, vahvisti Laara mielissään. Isäntä rupesi sommittelemaan Tuomaan kanssa perinnön määrää. Asianomaisena pyrki siihen Laarakin puhumaan, mutta Tuomas oli eronsa edellä yhä ärtyisämpi ja käski pysyä aivan erillään heidän asioistaan.
Sinä et taitanut ottaessasi tietää sen terveyttä, pisti Laara. Reittu ymmärsi selvästi, että nyt syötetään ennen edessä olleita, mutta eihän siitä auttanut pahastuminen. Oli pyrittävä sovintoon korjailemalla entisiä ja laskemalla loppuja leikiksi. Tiesinhän minä sen, vaan otetuksi tuo tuli, tunnusti hän kuin häpeissään. Toisin se asia olisi ollut tehtävä, kun olisin ymmärtänyt.
Satuin vaan siihen rakastumaan, ei siinä muuta ollut. Vai niin, että satuit, oikaisi Laara. Mikä se satutti muu kuin tavaran toivo silloinkaan. Etpähän sattunut köyhempiin, mikäs siinä oli? Ei toki antanut arvo tuskin sanaa vaihettaa. Jos minullakin olisi ollut nykyinen omaisuus, niin ehkä sitten olisin ollut jotain mielestäsi, vai mitenkä? Reittu joutui pulaan, miten vastata.
Olkoon muutamia päiviä, vaan sano sitten, että menee pois, niin eivät ihmisetkään pääse puhumaan niin paljon tästä, neuvoi Laara. Pitääkö sille mennä heti sanomaan? Mahtaisiko tuo olla vielä selvinnyt. Jos kumminkin pistäyt katsomassa, vaan tule heti takaisin. Ota tuolta toisesta huoneesta lihaa ja voita ja joku leipä sinne mökillesi viemisiksi.
Pienemmät sisaret istuivat siinä rinnalla repaleisina ja likaisina, minkä Laarakin huomasi, ja hän sysäsi ulommaksi, kun ne tulivat kovin lähelle ja tahtoivat kosketella vaatteita. Minnekä sinä menet? kysyi toinen tytöistä. Ota minutkin sinne. Ei sinusta ole vielä minnekään, sanoi Laara ja lykkäsi pois luotaan.
Laara käännähti vuoteellaan, avasi silmänsä ja oudosti katsellen alkoi: Nyt ne ovat tuolla ... elkää tulla tänne ... menkää sinne mökillenne ... minä maksan ennen sinne ... ei kun ne tulevat ... minua hävettää, kun tietävät että olette vanhempiani ... noin huonot vaatteet ... minä ennen ... menkää, menkää...