Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sama kai se oli, joka höyryt laittoi maalle kulkemaan ja niillä ajoi ... toinen mies eikä se oikea, joka on maailmankin luonut... Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku? murahti Liisa unisena ja veti peitettä puoleensa. Nukunhan minä, sanoi Matti. Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne heitelläinyt... Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.
Tah haitaapa ... olla... Sinnepäinkö se Ville ... pitää lähteä tänne... Asemalleko on kiire? Onkohan sinne pitkältä vielä? Tuossahan se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy... Liisa jo saavutti heidät... Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi ... vaan ei se kuule mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! Etpähän nääntynyt!
Juha souti, nyökkäsi, samaa tahtia myötätuulet, vastatuulet, selät, salmet; hankavitsa kun kului poikki, pisti uuden sijaan; kun tuli nälkä, ei pysähtynyt, puri kannikkata soutaessaan, tuhdolle laski, siitä taas otti, murensi sitä vastaan, siihen takaisin laski, puraisi taas ja taas souti, kasvoilla luottava, päättävä ilme, huulilla silloin tällöin värähtävä hymy ajatellessa: »Elä hätäile, minä tulen miesten kanssa» ja Marja juoksee vastaan, kaulaan käy, jo nyt kerran kaulaankin käy, ja sanoo: »Tulitpahan, Juha, etpähän jättänyt.»
Samoin sinäkin tahdot ja tahdot, vaikka siinä ei ole sinulle ei tämän taivaallista. Ei saapaa eikä lähtevää. Se on kaikki minulle mitä on.» Jukke kahden käden tapasi kirjettä helmastaan, silmissä valkeiset volahtivat ympäri teräsistä näkyviin, silmät leimahti Hannaan ja ihastuneesti hän virkkoi: »Etpähän saattanut olla antamatta. Tiesinhän minä sen.»
Etpähän sinä sisareni kanssa muutakaan rikkautta saanut. Sainhan hänet itsensä ja siinä on mielestäni rikkautta kyllä, sanoi Mikko, tarttuen Katrin käteen. Seuraavana päivänä ajoi Mikko Heikkilään, jossa torpan kontrahti tehtiin ja vierasten miesten läsnäollessa vahvistettiin. Sen mukaan saisi Mikko pitää viisi vuotta torppaa ilman verotta.
Vetämistä näkyi olevan tuossa sinun harrissasi. Vaan kerran mulla oli vielä kummempi otus siiman päässä. Seisoin näinikään ja ongin, niin jo perhoseni nielasi lohi, toista kyynärää... Sen sinä valehtelet, etpähän ole sitä ennen muistanut. Ka, ka... Ahola ei tiennyt mitä vastata. Hän tyhmistyi kokonaan ja vaikeni.
"Etpähän ollut Paapelin tornia tekemässä, vaikka olet vanha: kuningasta ei ollut Suomalaisten jumalilla enemmän kuin itse Suomalaisillakaan, vaan he olivat itsenäisiä isäntiä perheineen, käskyläisineen. Ukkoa kyllä sanottiin ylijumalaksi, mutta se ei tarkoittanut muuta kuin hänen taivaallista asuntoansa. Sanoppas sinäkin, opettaja, eikö niin ole, muuten eivät taas usko minua."
Etpähän ollut ottanut, kosk' oli jäniskin käynyt, sanoi Liisa ja kehaisi vielä, että se oli hänen onnellaan sinne mennyt ... eikä ollut muuta kuin yksi jälki ... ihan suoraan metsäsaarekkeesta niityn poikki ... eikä vanhaa polkua mitään. Ei Matin enää tehnyt mieli mitään puhua, kun kuuli, että oli jänis ihan suoraan käynyt kesälliseen lankaan.
Satuin vaan siihen rakastumaan, ei siinä muuta ollut. Vai niin, että satuit, oikaisi Laara. Mikä se satutti muu kuin tavaran toivo silloinkaan. Etpähän sattunut köyhempiin, mikäs siinä oli? Ei toki antanut arvo tuskin sanaa vaihettaa. Jos minullakin olisi ollut nykyinen omaisuus, niin ehkä sitten olisin ollut jotain mielestäsi, vai mitenkä? Reittu joutui pulaan, miten vastata.
Etpähän muuannekaan minne. Vanha emäntä sinut yhtä hyvänä pitää kuin meidätkin. Silloin alkoi kuulua järveltä miesten ääniä ja soutua ja airojen kolketta. Shemeikka tulee koko savottansa kanssa! Joutukaa! Se hylkää meidät miehilleen, jos jäädään! Tuoss' on, Ruotsin Marja, eväät ja muut, mitkä äitinsä lähetti tämä pieni on Kalamatille.
Päivän Sana
Muut Etsivät