Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"En tiedä, vaan niin puhutaan", sanoi vain Tuomas. "Etpähän ole sitä minulle ennen sanonut." "Enhän ole sitä itsekään tiennyt. Vasta eilen aamulla kun Hentilän mökillä kävin, sain sen kuulla, enkä sitten illalla muistanut siitä mitään puhua, kun oli siinä muita hommia", selitti Tuomas. "Saat olla varuillasi, Erkki, minä luulen, ettei nuo huhut ole aivan perättömiä.
Olisi ollut jo aivan sama, olipa se mitä hyvänsä, sillä ei hänen sairastuessaan heikontunut järkensä osannut tehdä eroitusta sanojen merkityksellä, hän luuli vain, että se on sitä samaa kauheata, jota alkupuolikin. Vasta kahden päivän kuluttua joutui Pekka takaisin häämatkaltaan. Etpähän sieltä päivässä joutunutkaan, sanoi hänelle emäntä. Eihän tuolta päässyt, vastasi Pekka.
Heti tunnusti hän, että oli kelvoton sitä valikoimista toimittamaan. »Etpähän ole kelvoton sekaumaan Luojan töihin», sanoin minä ja siihen keskustelu loppui. Kyllähän ei varamme ole olleet isot, varsinkin ensimmältä, mutta kun meillä oli rauha ja rakkaus välissämme, niin ristimme ei tuntunut silloinkaan raskaalta, vaan me kannoimme sitä yksimielisesti ja ilolla.
Raskain askelin astui Juha tupaan ja istahti penkille soudusta uupuneena, hikikarpaloita otsaltaan pyyhkien. Etpähän totellut, äiti, vaikka lupasit, sanoi hän alakuloisesti. Tuskin pihaan pääsit, niin jo riidan rakensit. Jo sen rantaan kuulin, eihän tästä elämästä taas mitään tule enemmän kuin ennenkään.
APEMANTUS. Vielä seisot yksinäsi; etpähän vielä häntä saanut. CAPHIS. Kuka on nyt narri? APEMANTUS. Se, joka teki viime kysymyksen. Katalat konnat ja korkurien käskyläiset! Kullan ja puutteen yhteen parittajat! KAIKKI PALVELIJAT. Mitä olemme, Apemantus? APEMANTUS. Aaseja. KAIKKI PALVELIJAT. Miksi niin? APEMANTUS. Siksi, että kysytte minulta, mitä olette, ettekä itse tunne itseänne.
Me olemme tyhjistä kynsistämme panneet kokoon sen, mitä meillä on... Etpähän sinäkään ole kiireinen maksamaan minulle perintöosuuttani. Varastutat vaan sillä siskohöperöllä koko eleesi puulle puhtaalle, ettei ole kohta itsellesi eikä muille.»
"Minä annan viisi kruunua, mutta pane minun edestäni huomeiseen asti, Fredrik." "Enköhän pane kerrassaan kymmenen; etpähän sinä koskaan maksa sitä kuitenkaan takaisin." Ja isäntä pani paperirahan hattuun. "Nyt lähden. Juokaa minun sampanjaani niin paljon, kuin haluttaa. Ehkä tämä onkin viimeinen kerta," mutisi hän itsekseen ja otti vähän jälkiruokaa tuomisiksi.
Venhe erkani sillasta, vanha Åsbjörn vetääntyi väkijoukkoon; siellä hän seisoi ja varjosti silmiään; tähysteli siksi kuin poika oli päässyt laivaan, ja vieläkin kauemmin. Pimeän tultua hän läksi. "Sinä suuri Mies siellä ylhällä", huokasi hän itsekseen, "etpähän sinä paljon rukouksestani välittäne, mutta ... pidä kuitenkin vähän silmällä poikaa! hän on niin nuori, ja matkustaa kauas pois".
Päivän Sana
Muut Etsivät