United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme ostaneet suuren metson salametsästäjältä. Mikon sydän hytkähti, kun hän kuuli tänä päivänä pääsevänsä metsopäivällisille. Hän ei osannut sanoa muuta kuin: Kuinka te voitte minulle, tuntemattomalle miehelle, olla näin hyvä?
Viekas, älykäs juutalainen oli osannut pettää kaikki niin, että oli yksinäisyydessään turvattu kaikesta ryöstön ja väkivallan vaarasta, joita hän varmaankin olisi saanut kokea, jos olisi näytellyt rikkauksiansa. Ainoastaan se puoli talosta, jossa Esterin huoneet olivat, oli koristettu komeudella, jonka vertaista saa nähdä vaan itämaalaisten asunnoissa.
Herran sana koski isäntään niin kummallisesti, ettei hän osannut heti virkkaa mitään, mutta tuokion perästä sanoi: »Kiitos teille, hyvä herra.
Kinturi ei voinut tätä puhetta aivan ymmärtää, ehkä sen vuoksi, ettei osannut uskoa kuulevansa mokomalta herrasmieheltä juuri sellaista, mitä oli kaiken ikänsä omissa luissaan tuntenut; tai ehkä senkin vuoksi, että Edvard puhui liian nopeasti.
Sehän luonnollisesti vaan jälleen herätti kaipauksen ja äitin-aistin, joka nyt oli hänessä nukuksissa! Rolf ei osannut sanallakaan lohduttaa vaimoansa; sillä olihan sama asia suruna hänelläkin. Mutta jotakin oli tehtävä hänen huvitukseksensa, hankittava hänelle enemmän toimittamista.
Entisen synkän kärsimyksensä aikana ei hän oikein ollut osannut tuntea, miten suuresti hän Lygiaa rakasti. Vasta nyt, kun hän taasen sai toivoa hänen omistamistaan, hän sen tunsi. Intohimo herätti hänet, kuten kevät ja lämmin aurinko herättää eloon maan, hänen tunteensa eivät olleet niin sokeat ja rajut kuin ennen, vaan hartaammat ja syvemmät.
Tuletko sinä tänne joka päivä? kysyi pikku tyttö häneltä kursailematta. Melkeinpä rupean uskomaan, että käyn täällä joka päivä! sanoi Adelsvärd ja tarttui hänen käteensä. Maria! kutsui puutarhuri, joka lähestyi heitä. Nähdessään eilisen vieraan ukko kumarsi ja selitti anteeksi pyytäen: En osannut odottaa, että herra tulisi tänään luoksemme!... En minäkään! vastasi Adelsvärd.
Ranskalaisten itserakkaus on näet suuri: yhtä vähän kuin Jumalaa on muuta kuin yksi, voi kieliäkään olla muuta kuin yksi ja se yksi on ranskankieli. Joka ei osaa ranskaa puhua, eihän se ylipäätään osaa puhua, ja tyttö mahtoi ihmetellä mikä minä, vanha mies, olin, joka en vielä osannut puhua.
Vieraat käsittivät tuon lautamiehen lauseen niin, että hän oli noin iloinen ja lausui tuon kerskauksensa sen vuoksi, kun hän oli nyt saanut talon ja omaisuuden omaan haltuunsa. Hänellä ei tavaraa ollutkaan nyt vähän, sillä hänellä oli oma, runsas osansa, setä Juhon osa ja sisartensa osa, ja nuot muiden osat oli hän niin toimella ja sukkelasti osannut itsellensä kääriä.
»Sepähän isäsi», vastasi Jukke yhtä pönäkästi kuin äskenkin. Mantin silmät kävivät pyörimään, kainouden punastus kihosi kasvoihin eikä hän osannut virkkaa enempi mitään, kun ei ollut koskaan kuullut isää siltä nimeltä sanottavan. Oli kuullut vaan tukkimieheksi eli tukkilaiseksi sanottavan eikä koskaan tukkipatruuniksi, niin hän ei sitä käsittänyt.