Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Lyhdit sytytettiin kaduilla ja bulevaardeilla. Valoa tulvi puotien ikkunoista; taivaalla tuikki lukemattomia tähtiä, ja puolikuu, kainouden vertauskuva, seisoi taivaanrannan ja keskitaivaan puolivälissä. Hornin ajatuksissa riehui täydellinen kapinan kuohu. Miksi oli Martinov vienyt hänet tuon vanhan irstailijan luo?
Jostakin kainouden ja ilon sekaisesta tunteesta punehduin minä kuin mansikka ja koetin pienillä käsilläni estää yksitoista vuotisen sydämeni tykytystä kovin kauvas kuulumasta, silloin kuin armaani siksi oli sormisuukkonen hänet tehnyt kuin tuo viehättävä keltakiharainen sylfiidi hypähteli korkealle nuorasta ja aina hetkisen tyhjän päällä vipikoitti siroja tohveleitaan.
HAMLET. Teitte työn, Mi kainouden hävyn, sulon tahraa; Sanoopi kunnon petturiksi; kukan Vie puhtaan lemmen kirkkaalt' otsalta Ja siihen paiseen luo; häävalan tekee Kuin korttivalan vääräks; oi, työn moisen, Mi naimaliiton ruumiista vie sielun Ja tekee armaan uskonnon vaan tyhjäks Sanojen tulvaks. Taivaan kasvot hehkuu, Ja luja, vankka maakin murheissansa.
O, häijy tyttö! Kuin? Maurin kanssa? Voi, ett' olen isä! Kuin hänet tunsit? Petost' ääretöntä! Hän mitä sanoi? Tulta lisää! Heimo Hereille! Lienevätkö naimisissa? RODRIGO. Varmaankin, luulen sen. BRABANTIO. O, taivaan taatto! Kuink' ulos pääs hän? Veren kavallusta! O, isät, älkää tytärtenne mieltä Töist' arvostelko! Eikö taikaa, jolla Voi nuoruuden ja kainouden pettää?
Hiukset tuuheat, luonnollisissa suortuvissa, kauniin ruskealla värillä; iho tumma, mutta terve ja raitis; kasvot säännölliset, kuin Kreikan veistoksien; katsanto vapaa ja avonainen, vaan omituisen, luontevan kainouden lieventämä; ulkomuodossa neroa ja hyvyyttä, vieläpä suloa ja viehätystä, Alppi-tunturien viehätystä.
He kuulkoot vain mun julmat sanani. Te konnat, Chiron ja Demetrius, Tuoss' on se lähde, jonka sokaisitte, Se kaunis kesä, johon talven toitte. Tapoitte hältä miehen; siitä työstä Kaks hänen veljistään on surman saanut; Minulta käsi vietiin pilkaten; Ja käsikullat, kielen, senkin, mik' on Kalliimpi näitä puhtaan kainouden Te, ihmispedot, hältä ryöstitte. Mitä sanoisitte nyt, jos sallisin?
Ehkäpä rakasti Sten häntä vielä enemmän juuri tuon mielenpuhtauden ja kainouden tähden ja kuitenkin halusi hän saada hänet kokonaisemmin omakseen nähdä morsiamensa vähemmän ujostelevan hänen rakkautensa edessä. Sten oli koettanut saada aikaan, että heidät olisi vihitty ihan kaikessa hiljaisuudessa ja he sitte olisivat heti matkustaneet omaan kotiinsa.
»Sepähän isäsi», vastasi Jukke yhtä pönäkästi kuin äskenkin. Mantin silmät kävivät pyörimään, kainouden punastus kihosi kasvoihin eikä hän osannut virkkaa enempi mitään, kun ei ollut koskaan kuullut isää siltä nimeltä sanottavan. Oli kuullut vaan tukkimieheksi eli tukkilaiseksi sanottavan eikä koskaan tukkipatruuniksi, niin hän ei sitä käsittänyt.
Hänen nuorempi tyttärensä oli Sofronia, joka aina oleskeli vanhan herran luona maakartanossa; hän oli kaunis ja sievä neito, jolle Kreikan kolme jumalatarta näytti sulonsa lainaksi antaneen: Venus vartalonsa hempeyden, Juno kasvojensa ihanuuden, Psykä mielensä kainouden.
Samalla hetkellä se neitsyeellinen kainouden tunto, jota tähän saakka Edithin toisten tunnetten voima oli painanut alas, vuorostaan pääsi voittajaksi ja hän kiiruhti ulos huoneesta, mennessään sammuttaen lampun ja heittäen sir Kennethin mielestä jälkeensä niin luonnollista kuin hengellistä pimeyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät