United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marjasilla pannaan itsekullekin jonkun marjan nimi. Hohoi! huutaa joku. Mitä hohoilet? kysyy toinen. Olisin rakas, lisää edellinen. Kellekä? Mansikalle. Mansikka siirtyy sinne, missä kaivataan, ja toiset jatkavat hohoilemista. Matti istui vähän erillään muista ja sattui olemaan rakas mesikalle, joka oli Hintti. He kun pääsivät yhteen, niin eivät eronneetkaan, vaikka joku olisi hohoillutkin.
"Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille, jou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi. Joka puu puri minua, joka leppä leikkaeli, joka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli. "Naitihin ma miehelähän, vietihin anoppelahan.
Huulet kuin sini taivaan, Silmät kuin mansikka Ja hampaat mustat aivan, Hius hanhen harmaja. Kun tuohon kukkatarhaan Joutuivat kosiat, Keksivät keinon parhaan: Tiehensä juoksivat. Viel' oisi ollut viisi Vanhempaa lintua, Vaan heistä kuka hiisi Kehtaisi laulella! Kumpi oikeassa? "Mistä, velikulta, kirkkoherra Moisen vatsan saanut on?" Luona papin ahkion Talonpoika huusi kerran.
Nyt oli ilo suuri molemmin puolin, mutta Jojulle varsinkin, sillä kun pitkän poissa-olon perästä ensi kerran laskee jalkansa isänmaansa manterelle, niin silloin paremmin kuin milloinkaan tuntee, että "oma maa on mansikka". Joju palasi vielä laivaan ottamaan kapineitansa ja asetti ne rattaille, ja sitten lähtivät yhdessä Sakin kanssa kotiin. Rehtorilla oli oikein juhlahetki.
V. 1848 hän oli nainut posteljonin tyttären Anna Kykkäsen Käkisalmesta; leskeksi jouduttuaan toisella kertaa Johanna Tiströmin Viipurista. Kolme poikaa, jotka hänelle syntyivät, kuolivat isän suruksi kaikki lapsina. Ulkokäytökseltään mainitaan Mansikka olleen vähän herrastava mies.
Ja jos siellä laulavani Jonkun kerran kuulet, Elä toki ilmoita, kun Venäjälle tullet! Pietari Mansikka oli syntynyt 29 p. heinäk. 1825 Kelkkalan kylässä Viipurin pitäjässä. Pietari poika halusi pienestä asti päästä kouluun, vaan se ei käynyt laatuun, kun varat olivat ohuet ja talossa tarvittiin työntekiöitä.
Minut lähetetään vartioimaan kuormastoa, minä tapaan tiellä muutamia ryöstelijöitä, jotka kertovat tästä väijymäpaikasta metsässä; minä kiiruhdan sinne heidän neuvonsa mukaan ja vapautan yht'aikaa reippaan pojan ja ihanan immen. Katso häntä: poskipäät punaiset kuin mansikka, silmät kuin taivaan sini! Bertel katsahti kupeelleen ja näki siinä vapisevan tytön, puolikuolleena pelästyksestä.
"No mutta mistä te tulette ja mitenkä te olette yhtyneet, kertokaa!" sanoi Timo. "Minäkin menehdyn uteliaisuudesta saada selityksiä tähän", lisäsi Taavi. "En minä pitkiin kertomuksiin puutu, hm!" alkoi nyt Risto; "ei Ameriikassa niihin totu. Valtavan hyvä maa, tuo Ameriikka! Ameriikasta, vaikka hyvä olikin siellä, tulin kotimaahan taas oma maa mansikka, näette, ja muu maa mustikka, kuten sanotaan.
Hän oli lihawanlainen, lyhyenläntä tytön tyllerö, punainen ja mehewä kuin täysin kypsynyt mansikka ja semmoinen lärppä, ettei juuri monta semmoista elämässään tapaa. Sanojensa säännöllisyydestä huoli hän wiisi, mutta tulla niitä waan piti niinkuin turkin hihasta.
Jo v. 1844 hän läksi Käkisalmeen siltavoudiksi, jona oli 1 1/2 vuotta, vaan erosi sitten siitä virasta ja rupesi puhtaaksikirjoittajaksi tuomarille; ruotsin kieltäkin oli näet Mansikka jotenkuten oppinut.