United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkä tähden sinä sitä taas minulle puhut? Sentähden, että sinä olet minun. Minkä tähden minä olisin sinun enemmän kuin muidenkaan? Sentähden, että minä tahdon. Hän on kumartunut melkein kiinni Marjaan. Sentähden, että sinä tahdot? sanoo Marja yhä huivinsa sisästä. Ja sentähden, että sinä itsekin tahdot. Elä pärskytä.
Vaan saattavat lähteä jälkeen ja rajan takana ryöstävät ja tappavat? Tehkööt siellä, minkä tekevät. Eivätkä mahda heille mitään, kun kerran koskille pääsevät. Vaan mene kuitenkin varoittamaan. Oikeinhan sinä pyydät ... oikein koreasti Oikein koreasti, niinkuin vain osaan. Ei niillä mitään hätää ... vaan saanhan mennä. Siitä oli aikoja, kun Marja oli häneltä näin pyytänyt, näin hänelle ollut...
Kun ei ole parempaa nähnyt, ei osaa kaivatakaan. Lähde kanssani Karjalaan hupailemaan! Marja katsahti säpsähtäen ylös, mutta sitten taas alas. Ja mitä minä siellä? Silloin tuli kiihkeä, tiukka, ahdistava kysymys: Ja mitä sinä täällä tässä surkeassa maassa semmoinen kuin sinä? Ja mikä tällä maalla vikana? Ja lieneeköpä muuallakaan parempi? He huonosti täällä naisensa hoitavat.
Kun pääsisin täältä, kun olisin minä lähtenyt eikä anoppi. Hän loittoni pihasta, laskeusi hakaan, missä kuuli lehmien kellot. Yhtäkkiä seisoi Juha hänen edessään polulla. Eivät ensin osanneet sanoa sanaakaan toisilleen. Sitten sanoi Marja: Lähdin katsomaan lehmiä... Juha virkkoi: Olin veräjiä korjaamassa... Ja sitten he menivät kumpainenkin taholleen.
Kaikesta näkyy, että hän tätä nyt tullutta mieleistä kosijaa tahtoo kaikin tavoin ihastuttaa. Mutta mitenkäs hän yhtähyvin vastaa, silloin kun Ilmarinen, Sammon taottuaan, pyytää häntä lähtemään hänen kanssansa? »Kukapa», kysyy tyttö veitikka puolestansa: »Käkiä kukutteleisi, Lintusia laulattaisi, Jos minä menisin muunne, Saisin marja muille maille?
Miksi sinun silmäsi minulle nauraa? kysyi Marja Ei se naura, vaan iloitsee. Miksi? Sano, miksi? On, kuin et olisi koskaan ennen ketään halannut. En olekaan ... en ole koskaan ennen tiennyt... Mitä et ole tiennyt? Että tämmöistä on. En minäkään. Mutta hän valehteli. Ei ollut Marja hänen ensimmäisensä. Tuntui jo kovalta Marjan käsivarsi hänen päänsä alla. Hän olisi tahtonut olla yksin.
Se, jonka kuulit itkevän siellä. Marja purskahti itkuun, lyyhistyi Juhan eteen lattialle, josta Juhan täytyi nostaa hänet penkille, ja siihen retkahti. Elähän nyt ... hyvänen aika. Juha piti toisella kädellään Marjaa kädestä, toisella painoi kömpelösti häntä hytkivään selkään, heltyen, sulaen, taistellen sääliään ja liikutustaan vastaan.
Pane pitkäksesi, on vielä yksi nikama sitten pääset. Se hymähtää sieltä salaperäisesti, veitikkamaisesti. Marja tottelee. Tulkoon mitä tulee! Ei se minua enää päästä. Ja olkoon päästämättä ... vieköön mihin vie!
Mitä mä enää aherran? Siihen menivät miehen suunnitelmat: ei vaimoa, ei lasta, ei kuin äkäinen, ilkiö äiti ja muu sydämetön suku. Heille tämän raadoin. Kun ei olisi mennyt Marja, niin kerran kuoltuani ja talon saatuaan olisi ottanut uuden miehen ja sille saanut lapsen niin olisihan raateistani jotakin. Vaan samapa tuokin. Hän lähti astumaan alas vaaralta.
Ei sanonut sanaakaan, ei hyvää päivää. Silmät seisoivat kuin valmiina iskemään, ja kasvojen rypyt vuoroin kiristyivät, vuoroin laukeilivat pinnistyksestään. Seisoivat siinä anoppi ja miniä vähän aikaa vastakkain, niin äsähti anoppi: Minkä tähden on kalat kaadettu vasusta ympäri ja toiset jätetty siivoamatta? Marja ei vastannut.