United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Näet korvon kallellansa: ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle; kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon päässä! Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla, viikon veellä viipymättä, kaivolle katoamatta, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi kuvoasi katselevan, itseäs' ihastelevan, verevyyttäsi vetehen, kauneutta kaivosehen!
Jumala, Jumala, nyt tuskassani tarvitsisin sinua, mutta en tiedä missä sinä olet en ole niin pitkiin aikoihin sinua tarvinnut. 7:s kohtaus. JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pysähtyy ja katsoo toivotonna häneen. Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. Mutta mikä sinulla on? Miten on sinun laitasi? Ei mitenkään.
"Kyl-lä", vastasi Dora, mutta mielessään hän ajatteli: "Se oli tyhmästi puhuttu, hyvin tyhmästi, sillä se ei auta mitään. Mutta kyllä sen kuulee, että anoppi ei ole koskaan ajatellut muita naisia kuin itseään ja tyttäriään..."
"Minä lypsän mieluummin paljon yhdestä lehmästä kuin vähän kahdesta." "Te tulitte liian varhain, hyvä appi ja anoppi," jatkoi Mari, "niin tervetulleita kuin olettekin. Talon emännällä on näin aamuulla niin monta askaretta, ettei hän kerkiä tavalliseen kohteliaisuuteen." "Sen vuoksi me tulimmekin näin aikasin," vastasi tähän anoppi.
«Ole ilveilemättä«, vastasi äiti. «Vähät minä voinaulasta, josta ei sen suurempaa hyötyä ollut kuin että siitä saadulla rahalla saatiin viikatteenpalaset eilen yhteen keitetyiksi. Ei, kaikin puolin on kirkkoherra hyvä. Minä voin taata, että jos olisi anoppi kuollut hänen aikanansa, ei kirkkoherra tämä nykyinen olisi äyriäkään ottanut«.
"Näyttäähän tässä talossa kaikki lupaavalta," lausui Siuron isäntä, "vaikken ole vielä nähnyt teidän vainioitanne ja vuoroviljelystänne." "Pahaksi onneksi on Severin poissa. Mutta kyllä minäkin ne tunnen ja osaan teille näyttää. Vaan ehkei anoppi jaksa kävellä?" "Jaksan kyllä, kun hiljaa käydään," sanoi anoppi.
Ja kun tulee, mitenkä otetaan vastaan? Sill'aikaa kun siellä missä surkeudessa eläneekin, sill'aikaa anoppi täällä minun luvallani emännöi ja karkaa sen kimppuun kuin kiljuva peto. Ja Marja saattaa luulla, että minäkin olen uskonut ja ehkä yhä vieläkin uskon samaa, koska olen antanut sen täällä olla koko ajan. Marja oli hetken päästä palannut. He ovat syöneet kolmisin, Juha, Marja ja Kaisa.
"Oletko sinä viisi kuukautta sitten Silpon Laurin kanssa kuullut anoppi vainajani sanovan Takalon Elsalle, että vaimoni on ryöstänyt lesken lapsen?" "Kas sitä Lauria, kun ei voinut olla ääneti", jupisi Sakari ja lisäsi: "No, jos se asia on tunnustettava, niin sen olen minä kuullut.
Tuttu on tuomi muista puista, Anoppi kylän akoista, Vävy muista vierahista, Nato tyttö neitosista. Kukistansa tuomi tuttu, Astunnastansa anoppi, Vävy vehnäpiirasista, Nato tyhjän nauramasta.
Samana iltana vielä kutsui äiti Amrein ullakkoon ja otti kirstusta esille jotenkin raskaan säkin, jonka suu oli mitä mutkallisimmasti sidottu, ja hän sanoi Amreille: "Päästäs tuo nauha auki". Amrei koetti, mutta työlästä tuo oli. "Maltas, kun käyn sakset, niin leikataan se". "Ei", sanoi Amrei, "sitä en mielelläni tee; malttakaahan vähän, anoppi, niin saatte nähdä, että kyllä tuon saan auki".