United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laskea ruukku alas ja nostaa se jälleen oli tuokion teko. Vesi oli suolatonta. Abdallah heittäysi hiedikolle, kasvot maata vasten; eno teki samaten, mutta syleili ylösnoustuaan sisarenpoikaansa ja pyysi anteeksi. Tunnin perästä tämän jälkeen olivat beduiinit, huolimatta puolenpäivän helteestä, jo asettaneet kaivolle nostolaitoksen rattaineen ja ämpärineen.
Kaksi härkää väänsi sitä ja kitisevä sakieh valutti vettä runsaasti tuolle kellastuneelle nurmelle, antaen maalle keväimen vihannan jälleen. Illan tultua ei enää mentykään vanhalle juottopaikalle. Paimenet ja karjat seisahtuivat kaivolle. Ne, jotka päivällä ennen olivat tehneet pilkkaa Abdallahista, nyt eivät osanneet kyllin häntä kiittää. "Emmekö aina tuota sanoneet?" vanhukset lausuivat.
Juha rupesi ottamaan maitopyttyä hyllyltä. Elkää sitä, lypsetään tuoretta ... missä on rainta? Se meni rikki. Viehän se voi ... minä lypsän ... vaikka tu-tuoppiin. Se on piimässä. Minä menen pesemään ... viehän sinä se voi... Juha riensi kaivolle tuoppia pesemään. Kaisa tuli siihen, otti sen ja hyppäsi aidan yli tarhaan.
"Täällä on lankoja tarpeeksi talossa", vastasi Marit lyhyesti. "Vai niin", sanoi vaimo, ottaen langat takaisin. Hän seisoi siinä vielä hetken aikaa. "Entäs sukkia sitten?" lisäsi hän; "Jumala siunatkoon sinua jos ostat jotain". "Oh mene tiehesi, ei minulla nyt ole aikaa jutella kanssasi". "Ei, ei", huokasi vaimo, vaan hän ei mennyt. Marit oli ottanut pytyn ja mennyt sitä pesemään kaivolle.
Vitkastelematta hän tarttui ruukkuihin ja mennessään temppelin kaivolle, hänen täytyi ajatella viimeistä neuvoa, minkä hänen isänsä, kun hän kerran sai käydä häntä vankihuoneessa tervehtimässä, oli hänelle antanut mukaan matkalle.
Toisena päivänä jo tuli Wallin kipeäksi tuosta ilkeästä vedestä; mutta pysähtymättä täytyi kuitenkin väkimarssilla pyrkiä eteenpäin, sillä jos ei hyvissä ajoissa päästy vedelle, niin oli hätä tarjona. Kolmannen päivän iltana saavuttiinkin kaivolle, mutta voi kauhua! se oli katkeraa ja suolaista kuin salmiakkirohdot.
Nytpä rouva taas vaalistui ja ajatellessaan tyhjää vesilasia lausui: "ei pisaraakaan raikasta vettä eikä ketään, jota auttaisi sitä minun ottamaan!" Tämän sanottua kiiruhti kaivolle, jonne vieras seurasi häntä ja yhdistetyin voimin koetettiin saada vettä ylös, mutta sill'aikaa ajoi kuninkaan seura vaunuinensa pihalle. Herra siunatkoon, huusi rouva pelästyksissään, päästäen vesiastian kaivoon.
Vaivaisen lujempi, ajattelin minä. Kun pääsin äitini käsistä pois, juoksin kaivolle, valelin kylmällä vedellä ja puhdistin kasvoni.
Martina kävi ovelle; tuuli puhalsi kylmästi; hän käärei hyvin ympäri päänsä ja kaulansa punaisen villavaatteensa, otti ämpärit ja vaelsi kaivolle. Päivä on kylmä; kaikki kaivot ovat jäässä; mutta lähde kirkon vieressä juoksee vielä.
Hän alkoi kumminkin jälleen pohtia samaa ainetta ja puhui pitkään, mutta kuivasti. Ja Liisakin tirkisteli taas ovesta ikäänkuin sanoakseen: "Etkö jo tule?" Isäntä nyykäytti hänelle vihdoin päätänsä ja lähti. Mutta kun he Heikiltä kuulivat, mikä asia oli, lähtivät he kaikki kaivolle. Siellä kaivonkatsoja seisoi hiekkaläjällä ylpeänä kuin ruhtinas.