United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tyynyillä lepäsi kukoistava lapsenpää; mutta se oli kuumeen tuli, joka silmissä paloi, ja ruusut poskilla olivat niitä, joilla kuolema uhrinsa koristelee, ennenkuin se vie ne alas pitkin synkkää virtaa. Riemuilevia lapsenääniä kuului ulkoa, parvi pikkupoikia liput käsissä kulki ohitse päästäen iloisia eläköön-huutoja. "Mamma!" "Mitä, lapseni?" "Vie minut akkunaan. Tahdon nähdä ulos."
Käden anto ei ollut lämmin eikä sydämellinen kuten ennen aina oli ollut; se oli kylmä, kiireinen ja arastelewainen. Kun hän oli saanut tuon melkein pakollisen ja puolinaisen onnentoiwotuksensa tehdyksi, meni hän horjuen ja hoiperrellen pois heidän luotansa ja istui herwottomasti pöydän päässä olewalle tuolille, päästäen samassa kumisewan huokauksen. "Woi hywä isä!
Kun he olivat tulleet meren puoleiselle portaikolle, puhalsi heitä vastaan kirpeä tuuli, semmoinen kylmä kesätuuli, joka jo tietää syksyn olevan tulossa. Taivaalla kiiti pilviä vuoroin peittäen, vuoroin päästäen näkyviin tähdet. Paroni painalsi rintaansa vastaan tyttärensä käsivartta puristaen samalla hellästi hänen kättään. He kävelivät muutamia minuutteja.
Tultuaan ulos portista Nehljudof pysähtyi ja hänen piti rintaansa levittäen vetää keuhkoihinsa kauan ja nopeasti pakkasilmaa. Ulkona oli taivas tähdessä. Palattuaan jo jäätynyttä ja vaan muutamin paikoin enää läpäsevää likaa myöten kestikievariinsa, Nehljudof koputti pimeään ikkunaan, ja leveäharteinen paljasjalkainen työmies avasi hänelle oven päästäen hänet eteiseen.
Kihisten sammuivat kekäleet ja hirret, päästäen, ikäänkuin viimeistä kiusaa tehdäkseen sammuttajilleen, silmiä kirvelevää savua. Aptekarin Jussi keräili tyhjiä puteleita koreihin. "Mitäs niistä tyhjistä keräilet?" sanoi Lintunen. "Toisit täysiä sijaan". "Jaa, juu, niin", liitti Sillfors. "Mene paikalla aptekarisi luo ja sano, että oluet loppui". Jussi katsoi vähän epätietoisena Sillfors'ia.
Juuri kun hän oli vetämässä alas mukavaa vieterikartiinia tai oikeastaan leikki sen kanssa, vedellen alas ja taas päästäen ylös, kuuli hän kovalta santakäytävältä keveitä askelia, ja samassa näki Hannan ja Seligin sipsuttavan nopeasti samaa vastapäätä-olevaa valkoista rakennusta kohden. He aukasivat oven ja kääntyessään pysähtyivät ja katsahtivat Henrikin ikkunaan. Henrik katsoi takaisin.
He eivät enää ajatelleet huutoja eikä vastustajien pitkiä neniä, vielä vähemmin tulevaa kunniaa. Nyt ajateltiin todellisesti kuolemaa, jonka pedon muodossa näkivät edessänsä ja kauhunsa oli sanomaton. Yht'äkkiä kuulivat koiran haukunnan ja tuokion kuluttua kaksi miestä kuopalta. Välkkyvin silmin katsoivat ystävykset toisiinsa, päästäen riemuhuudon, josta metsästäjät säikähtyivät.
Sitä sanottiin kokoushuoneeksi. Ja aivan odottamattansa Nehljudof näki sen seinäkomerossa suuren ristiinnaulitunkuvan. »Mitähän varten tämäkin on tässä?» ajatteli hän, ehdottomasti ajatellen Kristuksen kuvaa vapaanakulkevien eikä vangittujen yhteydessä. Nehljudof kulki verkalleen, päästäen ohitsensa kiirehtäviä käymävieraita.
Myötäjäisiksi läheteltiin heille vielä muutamia kranaatteja, niin että tantereella lumi pöllysi, sekä yksi että toinen heistä kaatui nurinniskoin maahan ja näkyi antaneen hyvin monelle viimeisen pyöräyksen, päästäen heitä "paratiisin iloon". Tappiot eli mieshukat eivät olleet kummallakaan puolen aivan suuret. Ehtoon tullen oli taas kaikki hiljaista ja rauhallista.
Mutta tulkaa te tänne syömään, sanoi kenraali päästäen Nehljudofin, kello viisi. Puhuttehan englannin kieltä? Puhun kyllä. No se on mainiota. Tänne on näettekö saapunut englantilainen matkustaja, joka tutkii siirtolarangaistusta ja vankiloita Siperiassa. Ja hän nyt tulee meille päivälliseksi, tulkaa siis tekin. Me syömme kello viisi, ja vaimoni vaatii säntillisyyttä.