United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen onnettomuutensa ja nuoruutensa, rohkeus, jota hän oli jo osoittanut, viehätys, joka vallitsi koko hänen olossansa, kaikki yhdessä vaikutti, että hän voitti ihmisten sydämmet ja sai osakseen innokkaita eläköön-huutoja.
11 p. astui retkikunta päivällisaikana laivaan vietettyään pienen loppujuhlan, jossa sai kuulla paljo lauluja, sydämellisiä eläköön-huutoja, jossa esitettiin lukemattomia maljoja ja herttaisia, ystävällisiä kädenpuristuksia.
Tyynyillä lepäsi kukoistava lapsenpää; mutta se oli kuumeen tuli, joka silmissä paloi, ja ruusut poskilla olivat niitä, joilla kuolema uhrinsa koristelee, ennenkuin se vie ne alas pitkin synkkää virtaa. Riemuilevia lapsenääniä kuului ulkoa, parvi pikkupoikia liput käsissä kulki ohitse päästäen iloisia eläköön-huutoja. "Mamma!" "Mitä, lapseni?" "Vie minut akkunaan. Tahdon nähdä ulos."
Hämmästyneinä ministerit katselivat, kuinka tuhannet miehet työläismekkoon tai venäläiseen univormuun puettuina, seurassaan naisensa ja lapsensa, sinikeltaiset, sini-mustan-valkoiset tai muut tuntemattomat liput liehumassa, järjestynein joukoin kulkivat Venäjän pääkaupungin katuja pitkin, käsittämättömällä kielellä laulaen lauluja ja kohottaen eläköön-huutoja maansa vapauden puolesta.
Kainostelematta antoi hän kukkavihkonsa, heittäytyi Mathieun ja Mariannen syliin ja huusi kimakalla äänellään: "Isoisä ja isoäiti, nyt on teidän hääpäivänne, ja minä toivotan teille paljon onnea!" Se oli hyvin tehty. Toiset arvelivat, että se oli parempikin kuin värssy. Nyt syntyi uusi nauru, uusia kättentaputuksia, uusia eläköön-huutoja. Sitten istuttiin heti pöytään.
Palellen käärivät Romalaiset itsensä levättiinsä, unohtaen, että hiki tippui heidän otsastansa päivän kuumuudesta, ja kun luistajat lumilapioilla viskasivat lunta katselijoiden riveihin, silloinpa tuo korkea Roman kansa riemusta pyörryksissään kiljui innostuneita eläköön-huutoja keisarille, joka niin lempeästi piti huolta kansansa huvituksista. Etsikäämme nyt Carinoa hänen omassa linnassaan.
Eräänä koleana kevät-aamuna päivän valetessa, kun ruoho ja sammal katolla kuurasta valkeana kimalteli, jätin sen ainoan kodin, joka minulla koskaan oli ollut. Samoin kuin Stefanin lähtiessä, olivat miehet kokoontuneet kujan veräjälle minulle jäähyväisiä sanomaan; vaan eläköön-huutoja ei nyt kuulunutkaan.
HILLERI. Ja pormestarinna oli käskenyt nuohoamaan. PORMESTARI. Niin, Hilleri nyt muistaa! Salista kuuluu eläköön-huutoja. HILLERI. Hyvästi, herra pormestari. PORMESTARI. Hyvästi, Hilleri. HURMERINTA syöksyy kiireesti salista, ottaa pöydälle heittämänsä boolilasin ja yrittää kiiruhtamaan saliin takaisin. HILLERI nauraa nauruaan. HURMERINTA säpsähtäen pysähtyy ja huomaa Hillerin ikkunalla.
Poika kätki kasvonsa tyynyihin, hänen pienoinen ruumiinsa vapisi kiihtymyksestä, ja hän itki yhä ääneensä, alinomaan huutaen: "Lippu, lippu!" Lapsiparvi oli kulkenut eteenpäin; vaan avonaisesta akkunasta kuului huoneesen sampanjalasien kilinää, naurua ja eläköön-huutoja naapuritalosta, ja kapteenin musikaalinen tytär lasketteli liverryksiä kuin kanarialintunen. "Lippu, lippu!"
Pulskat häät olivat houkutelleet suuren kansanjoukon tuona kolkkona talvi-iltana katselemaan, joskin vain vilaukselta, kaikkea tätä loistoa, jonka tähden morsiuspari useat kerrat, paikkakunnan tavan mukaan, astui ulos porstuaan »näyttämään itseänsä» meluavalle ja eläköön-huutoja kohottavalle joukolle, joka yhtä vähän säästi suosionosoituksia kuin sukkeluuksia ja pistosanoja.