Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän tahtoo sillä päästä tuttavalliseen suhteeseen lukijansa kanssa, hän tahtoo jutella tälle, niin kuin jutellaan talvi-iltana lieden ääressä. »Näin satu alkaa». »Satu ei kerro sitä». Jos ymmärrän oikein, ilmaisee sensijaan Sillanpää tässä läpikotaisin »reflekteerattua» mieltänsä.
"Te ette siis tiedä, että tuo viheliäinen Alexandre oli yksi niistä, jotka murhasivat rouva Angelinin, teidän ystävänne, sen naisparan, joka ryöstettiin ja kuristettiin eräänä talvi-iltana. Minä olen säälistä salannut sen teiltä. Hän olisi kuritushuoneessa, jos minä olisin puhunut. Ja jos minä puhuisin tänään, niin tulisitte tekin sinne." Se oli surmanisku.
Eräänä talvi-iltana istui Jaakko kotonaan iloisen palvelusväkensä ja perheensä keskessä, yhtä iloisen takkavalkean loimottaessa. Lapset hyörivät ja pyörivät, iloisina hekin, vanhempiensa ja Maunon ympärillä, tehden kaikenlaisia leikkejä ja kysymyksiä. Väki nauroi ja hälisi ja itsekullakin oli jotain merkillistä sanottavaa ja toimitettavaa.
Ja sillä välin istua toisia tuntimääriä tuolillaan, eteensä tylsästi tuijottaen, ja sitten taas yht'äkkiä niinkuin eräänäkin myrskyisenä talvi-iltana huoahtaa: »Jos tuo viima vinkuisi kotinurkissa, olisi se suloista soittoa.» Tai niinkuin viime kesänä, kun häntä jollakin viihdyttääkseni olin eräänä tyynenä iltana saanut hänet vähän matkaa ulkopuolelle kaupunkia ja me istuimme joen rannalla: »Nyt siellä ehkä on tyven meidänkin mökin kotirannassa, jos tuuli on sama siellä kuin täälläkin, ja miksei voisi olla.
Varovasti sulki hän oven, otti sauvan käteensä, heitti sukset olalleen ja lähti näin kotoa pois kylmänä talvi-iltana ennenkuin aurinko vielä oli noussut. Mutta Aslak istuu kotona kuolleen äitinsä luona ja uskaltaa töin tuskin hengittää. Oliko hän kuollut? Mitä oli hän puhunut? Oliko kaikki pahaa unta vaan?
Aikaiseen jo osottautui pojassa suuret luonnonlahjat ja todisteena hänen kekseliäisyydestään ja elävästä mielikuvituksestaan kerrotaan hänestä seuraava kertomus: Hän kulki eräänä kylmänä ja tähtikirkkaana talvi-iltana isänsä kanssa Runnjärven jäätä. Isä kysyi häneltä silloin, miten hän luuli tähtien syntyneen.
Mutta, keskeytti kreivitär, et ole vielä sanonut minulle, kuinka sinun niiden viidentoista vuoden kuluessa, jotka seurasivat myrskyn puhkeamista, on ollut mahdollista säilyttää Mainiememme, sill'aikaa kun kaikkialla munalla Kristiinan läänitykset peruutettiin kruunulle. Kreivi sanoi: Oli kerran isä, joka eräänä talvi-iltana meni metsään lastensa kanssa.
Pappila oli ainoastaan neljänneksen peninkulman päässä kapteenin talosta, siksi kutsuttiin ylioppilaan asuntoa, sillä hänen isänsä oli ostanut sen joltain kapteenilta ja toisen kerroksen ikkunoista saattoi nähdä kynttilän palavan Erikin huoneessa. Kerran talvi-iltana oli tanssit pappilassa.
Eräänä talvi-iltana, kun kuulijat taas olivat kokoontuneet välskärin kamariin, ja lumipyry kevein, pehmein hiutalein peitti ikkunanruudut, suvaitsi postimestari, kapteeni Svanholm, vastoin kaikkien muiden luuloa, hauskuttaa seuraa läsnäolollaan.
Sieltä täältä etsiessäni kätkeytyi kuitenkin sisimpään sydämmeeni mustatukkainen, tummansilmäinen tyttö, jonka ensi kerran näin Giljellä eräänä talvi-iltana pelipöydän ääressä, ja johon sitten yhä enemmän kiinnyin, nähdessäni hänen kehittyvän komeaksi naiseksi, jonka ylevä kauneus on aivan huomiota herättävä.
Päivän Sana
Muut Etsivät