Mutta kasken partahalta vuoren juureen Mäel kaatuvalla seisoo vielä metsää, Kuusistoa, armahtamaa kirveen terän, Seisoo kuni partahinen sankarlauma Alaskatsahdellen tappotantereesen, Jossa joukko veljeksiä, uneksuen Kuolon unta, maahan kaadettuna makaa.

Mutta minä en tahdo enkä saa ajatella enkä toivoa unta itselleni, niin kauan kuin vaan vähänkin voin palvella Runebergia, vaikkapa se hauskuus, jonka voin hänelle valmistaa, onkin perin vähäinen. Mutta hän on minuun tottunut ja hän kärsii, jos hänen totutuissa tavoissaan tapahtuu joku häiriö.

Hän elää! riemuitsi Anna; ja kuitenkin olisi hänelle onnettomalle ollut tuhat kertaa parempi, jos hänen silmänsä olisivat sulkeutuneet ainaiseksi... Voi, hyvä Jumala! Mitä? jupisi kreivi; missä minä olen?... Olenko nähnyt unta? Antaisin elämäni, jos se olisi vain unta, vastasi mustalaisnainen, painuen hänen puoleensa ja puristaen häntä lujasti rintaansa vasten, samalla nyyhkyttäen rajusti.

Hän oli olevinaan tyyni, vaikka hänen mielensä oli kuohuksissa. Hän oli nimittäin viime näytännössä itsekin pelästynyt Crispuksen sanoja. Kotiin päästyään ei hän ollut saanut unta, sillä viha, häpeä ja pelko olivat häntä kalvaneet.

Nuor' oisinko minäkin ollut? näin olleeni ilmoitetaan, mut totta se ei toki liene kai unta on ollut se vaan! M

»Istumme sitten, ettemme veisi unta emännältä ja talontyttäreltä naimaonnea», sanoi vieras muka vakavasti ja alkoi nyökkäistä pää kallellaan ja kädet ristissä aivan kuin vanhat eukot, niin että Viion leski veti suutaan hymyyn, kun vieras tekeytyi niin hullunkurisen näköiseksi. Ja hän mietti ja muisteli, että kukahan tämä veitikka oli.

Kun en muutoinkaan niin helposti unta saanut oudossa huoneessa yksinäni ja kärryn-ajajat ehtimiseen levottomuuttani lisäsivät, nousin ylös, raotin akkunan varjostinta ja näin, että kuu himmeästi kaupunkia valaisi. Pitkin valtakatua näkyi matkalaisia täysissä tamineissa, kärryissä istuen, eteenpäin pyrkien.

Sanoin nyt että minä aina, kun joku vaara uhkasi, näin unta siitä; ja tästä levisi sitten se huhu että minä edeltäpäin tiesin mitä oli tapahtuva. Parin päivän perästä läksin Poovalan kartanoon ja olin siellä yötä. Aamulla tuli kolme venäläistä, jotka pyysivät viinaa.

Sata riksiä pidätän siksi, kunnes olen kultasepällä tutkituttanut tuon kalleuden. Paul puri huultansa. Niinkuin eno tahtoo, vastasi hän. He erosivat nyt. Mutta ei saanut kauppias virvoittavaa unta silmiinsä.

Salaisuudet, mitkä Matti tallensi ja vuosikausia oli tallentanut, olivat hänen mielestänsä suuremmasta arvosta, kuin ne vähäiset rovot, mitkä kapteeni oli hänelle ylönkatseellisesti heittänyt. Levotoinna, saamatta unta oli kapteeni kulkenut velivainajansa kamarissa edes takaisin.