United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mustalaisnainen vaikeni ja suuntasi katseensa oveen. Se avattiin äkkiä, ja Stiina-muori syöksyi sisään. Eukon kurttuiset kasvot olivat keltaisenkalpeat, ja koko hänen ruumiinsa tärisi. Mitä Jumalan nimessä on tapahtunut? kysyi emäntä, kasvoistaan päättäen hämmästyneenä. Niin, mikä siellä on? kysyi kreivikin; onko tuli irti? Missä palaa?
Hän elää! riemuitsi Anna; ja kuitenkin olisi hänelle onnettomalle ollut tuhat kertaa parempi, jos hänen silmänsä olisivat sulkeutuneet ainaiseksi... Voi, hyvä Jumala! Mitä? jupisi kreivi; missä minä olen?... Olenko nähnyt unta? Antaisin elämäni, jos se olisi vain unta, vastasi mustalaisnainen, painuen hänen puoleensa ja puristaen häntä lujasti rintaansa vasten, samalla nyyhkyttäen rajusti.
Te olette itse katkaissut kaikki siteet, jotka ovat yhdistäneet teidät tyttäreenne; te olette kulkenut rikosten tietä, joka johtaa teidät takaisin vankilaan, jos kruununmiehet saavat teidät käsiinsä ... teidän ja tyttärenne polut eivät koskaan yhdy... Olkaa järkevä! Tiehesi, nulikka! kiljasi mustalaisnainen, tai tapan minä ensin tyttäreni ja sitten sinut.
Onko se todellakin mahdollista? Onko tuo ihminen järjiltä? huudahti viimein hämmästynyt kreivi. Sinä olet tehnyt minut rikostoveriksesi ja sen kautta syössyt minut onnettomuuteen, puhui mustalaisnainen edelleen.
Kello on kuusi, sanoi Anna; sinä et saa enää viipyä kauemmin, ystäväni. Se on totta, virkkoi Bruno, nousten lattialta; sinun jalkojesi juuressa minä unohdan, että vuodessa on päiviä ja päivässä tunteja. Se aika on tuleva, sanoi mustalaisnainen, jolloin minä lasken tunnit ainoastaan silloin kun sinä olet poissa, mutta en milloinkaan ollessasi luonani. Voi, Anna!
On vaikea ratkaista, pitikö Stark Annalle tekemäänsä valaa sitovana, vai antoiko mustalaisnainen, joka väliin kävi häntä vankilassa tervehtimässä, hänelle toivoa armahduksesta, mutta luultavasti vaikuttivat tässä molemmatkin seikat. Hänellä oli vieläkin silmillään sama side, joka aikaisemminkin oli estänyt hänet näkemästä rikostoverinsa sieluun.
Luuletko hänen näyttäneen ystävilleen myöskin minun kirjeeni? Siitä olen varma. Mainiolla isännälläni on kolme ominaisuutta: hän on tyhmä, ylpeä ja kerskaileva ... usko minua, koko maailma osaa jo ulkoa sinun kirjeesi. Mustalaisnainen purskahti nauruun, johon hänen heimoveljensä hilpeänä yhtyi.
Huomenna hämärissä minä odotan sinua ... silloin olet tervetullut, Bruno! Sano minulle, Anna ... katsotko, että minä nyt olen täyttänyt lupaukseni? Sinä olet täyttänyt! Ja että minä olen suorittanut loppuun sen tehtävän, jonka sinä minulle annoit? Niin. Entä sinun lupauksesi, Anna? Anna pitää sen, vastasi mustalaisnainen; mutta mene nyt ... mene ... huomenillalla näemme toisemme jälleen.
Mutta minä vakuutan vielä kerran, lisäsi Lejonborg, etten tiennyt kellarista enkä siitä, mitä siellä oli, ennenkuin jouduin sinne. Olemmeko sen siis muka tienneet ainoastaan minä ja teidän palvelijanne? kysyi mustalaisnainen. Palvelijani!... Kuka palvelijani? huusi kreivi; mitä te puhutte? Siis vain minä ja teidän palvelijanne tiesimme, että kellarissa oli aseita, jatkoi Anna.
Bruno.» Näitä hajanaisia sanoja tosin ei ollut monta, mutta niitä oli enemmän kuin tavallinen nukke osaa puhua. Tällä ihmeellä oli kuitenkin luonnollinen seuraus, sillä kun mustalaisnainen näki päivän syysauringon laskevan länteen, näki hän sen Smedjegårdin vankilan ristikkojen takaa.