Mutta viime Maaliskuun keskivaiheilla sain sattumalta kuulla, että virkaveljeni, täkäläisen saksalaisen seurakunnan pastori, Tohtori Gustaf von Rohden, oli aikeissa lähteä seuraavan kuun alussa matkalle Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Tuo kaukainen toive sydämmessäni heräsi silloin vastustamattomalla voimalla uuteen eloon. Nythän oli suurin este raivattu tieltä.

*Kroll*. Tiedäthän itsekkin, kuinka usein hän arveli, että nyt hän varmaankin pian kuolee. *Rosmer*. Sen kyllä tiedän. Mutta kuitenkin; sinun olisi pitänyt varoittaa meitä! *Kroll*. Vähä sitä itsekkin ajattelin. Mutta silloin se jo oli liian myöhään. *Rosmer*. Mutta miksi et sen jälkeen ole ? Minkä tähden olet pitänyt tämän kaikki salassa?

Mutta ei silloin enää monta minuuttia viipynyt ennenkuin jo olin puutarhassa, jossa sitten leikittelin sen lyhyen hetken, joka vielä oli vapaasti käytettävänäni ennen päivällisateriaa.

Vaikka Jeanne maalla olonsa aikana oli paljon jo oppinutkin, ei hän kuitenkaan vielä ollut ajatellut muuta kuin runollista rakkautta ja joutui nyt aivan hämilleen. Hänen vaimonsa? Eikös hän sitä sitten nyt jo ollut? Silloin alkoi Julien suudella häntä pienin, nopein suudelmin ohimoille ja niskaan, hiusten rajaan.

Mutta ukko Larsson oli myöskin se, joka kuljetteli matkustajia molempain järvien ylitse ja joka kertoi kertomuksen Karhunkivestä ja, jos joku oikein tahtoi tutkia, monenmoisia tarinoita noidista ja pienistä tontuista, jotka asuivat noissa mustissa kallioissa ja jotka silloin tällöin pitivät tanssiaisia Karhunkivellä tahi istuivat veden pinnalle ja luistelivat alas syvyyteen kuin hurjapäiset lapset.

Läpi huoneiden kulkiessaan hän huomasi, että palvelijat par'aikaa verhosivat ison salin seiniä mustalla kankaalla. Saman tempun muisti kapteeni nähneensä silloin, kun ijätimuistettavan Kustaavus Adolfuksen ruumis makasi katseltavana Wolgastin linnassa, josta hän siis päätti sen merkitsevän syvimpää, synkimpää surua.

Ja sitten jatkoi hän ihan hiljaa: Missä on Rosalie nyt? Paronitar vastasi: Häntä et enää tule näkemään. Mutta Jeanne kysyi itsepintaisesti: Missä hän on? Minä tahdon tietää. Silloin tunnusti isä, että hän edelleen oli talossa, mutta vakuutti hänen kohta lähtevän pois.

Kun kerran tapaamme toisemme Jumalan istuimen edessä, kiitän sinua silloin paremmin kuin nyt osaan." "Vaiti, vaiti, rakas äitini, älä niin syntisesti puhu. Herralle yksin kunnia tulee, eikä niille kehnoille välikappaleille, joita hän käyttää. Minä en mitään voi en edes isääni enkä Javaniin.

Kuvittele, että olen kaunis tyttölapsi! Kohanski murahti nauraen: – Silloin en voisi sinuun luottaa, enkä uskoa sinulle maanalaista sotilasakitatsioonia. Parempi, että olet mies! Suurlakko oli tullut kuin keväinen myrsky. Se rikkoi talven jäät. Se karisti viimeisen huurteen kuusien oksilta. Se kuivatti lätäköt ja loihti esiin lämpöisen iltasateen. Ruoho alkoi päivällä viheriöidä.

Silloin ymmärsi Saulus, että Jumalan rangaistus oli häntä kohdannut ei ainoastaan henkisesti, vaan myös ruumiillisesti siten, että hänet oli tehty sokeaksi.