United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kreivi V. luki kirjeen ääneensä; mutta hän seurasi rivejä vain toisella silmällään; toinen näytti salaa vakoilevan kreivi Lejonborgin kasvonilmeitä. »Kreivi Karl Gustaf! Kävin luonasi tänään aamupäivällä. Et ollut kotona. Koska minun täytyy päivällisen aikaan matkustaa maalle, mistä palaan vasta kahdeksan päivän kuluttua, ilmoitan sinulle tämän kautta käynnistäni.
»Jumalan pyhän kolminaisuuden nimeen kuulutetaan toinen kerta kristillinen avioliitto, joka asianomaisten hyvällä suosiolla on aiottu päättää seuraavien välillä: kunniallinen ja toimellinen herra asioitsija Georg Gustaf Montin ja kunniallinen ja siveä neiti Hilma Sofia Eufrosyne Himmelros.» Elsa lähti heti tämän jälkeen pois kirkosta, meni kotia tyynenä ja keventyneellä mielellä.
Sinä erittäin kaikessa ulkonaisessa. Sinulla, tiedätkös on niin kokonaan papan tavat puhua, nauraa, liikkua, että usein katsoessani sinua ajattelen: siinähän sinä olet, Gustaf, ihan semmoisena kuin olit ennen. Et voi aavistaa, Henrik, missä määrin olet sama. Niinkö? Mutta enin kaikesta on Johanneksella yhteyttä papan kanssa.
"Aivan mielelläni", vastasi Robert, jonka jälkeen molemmat herrat yhdessä jatkoivat tietään Gustaf Adolfin torin poikki, ylös Drottning-katua pitkin. Robert ja tehtaan omistaja olivat olleet koulutoveria, vaikk'eivät samalla luokalla, sillä Robert oli monta vuotta nuorempi.
Karl Gustaf, sanot... Voi, kuinka suloiselta kuuluu, kun puhut niin!... Mutta ... mutta miksi sinä väistät minua? Miksi käännät pois taivaalliset kasvosi? Ole ritarillinen, ystäväni!...
Hieman kauempana sijaitsi Västankärr, joka ei tosin ollut mikään kaunis paikka luonnon puolesta, vaan oli muuten suuri ja hyvin rakettu tila; sen omisti etevänä maanviljelijänä tunnettu ruotsalainen luutnantti Gustaf Silfversvan , joka oli muokannut ja kohottanut tuon milt'ei aution ja rappeutuneen talon maanviljelyksen mallitaloksi, joka ansaitsee erityistä mainitsemista.
Joensuun kartanon omisti siihen aikaan kenraaliluutnantti, senaattori, kreivi Gustaf Armfelt ja hänen vaimonsa, kreivitär Louise, syntyisin Cuthbert-Brooke, jonka äiti Sara Cuthbert oli muodostanut tilan sukukartanoksi.
Sitten kun kreivi Karl Gustaf Lejonborg oli onnellisesti astunut alas nuo kapeat ja kosteat portaat, huomasi hän lyhty kädessä seisovansa paljaalla, hieman vetisellä maalla, joka oli vähemmän sovelias hänen hienoille, käännetyille nahkajalkineilleen. Kaunis lyhty oli sellainen, että se valaisi ainoastaan alaspäin, joten kreivi ei ollenkaan nähnyt kattoa eikä seiniä.
Ketäkö?... On vaikea sanoa niin varmasti, ketä vastasi kreivi; mutta kun huomasin siellä alhaalla olevan aseita, niin... Ettekö muka tiennyt ennakolta, että kellarissa oli aseita? tiedusteli kuulustelija. En, kautta kunniani, en tiennyt ... kuinka sen olisin tiennyt? Etkö sitä tiennyt? virkkoi rakastajatar lempeästi moittivalla äänellä; Karl Gustaf, sanotko, ettet sitä tiennyt?
Voinko luottaa sinuun? Ketä minä odottaisin, kun sinä olet luonani? Enkeli! huudahti kreivi, kiertäen käsivartensa hänen vyötäisilleen ja puristaen häntä itseään vasten, samalla etsien huulillaan hänen suutaan. Karl Gustaf! sanoi Anna, hiljaa irroittaen itsensä kreivin syleilystä ja väistäen hänen suudelmaansa.