United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi vapisee minun käteni, miksi värisee minun jäseneni, kysyy haamu, joka kartanon yli hiipii. Toisella puolen kartanoa pienessä kamarissa lepää Aato, hän uneksii, hän vääntää tuskallisesti kätensä. Painajainen on kauniin tytön muodossa hänen rinnalla, hän tekee hi'issään työtä päästääkseen unesta. turhaan.
Täällä hän laski kätensä sykkivälle sydämmellensä ja heltyi itkemään. »Oi, mikä minua vaivaa?» sanoi hän itseksensä. Mutta samassa kaikuivat hänen korvissaan Maijan sanat: »Jaakko nai kartanon Miinan» ja nytpä hän ymmärsi, mikä niin raskaalta tuntui.
Laulettuaan hän painoi päänsä käsiinsä sekä rukoili Jumalalta rauhaa sydämmellensä ja tunsi samassa, miten kylmä koiran kuono nuuski hänen poskiansa. Liisu hypähti seisoalle, tämähän oli kartanon Vahti siis oli Jaakkokin lähellä ja lähellä kyllä olikin, sillä tuollapa hän tuli rientäen tyttönsä luokse.
Savonlinnasta palattuani lastasin jäljellä olevat jyvät veneisiin ja lähdin niitä kuljettamaan Pielisjärvelle jättäen Suorlahden kartanon typötyhjäksi oman onnensa nojaan.
Tultuaan Suomeen kasvavana tyttösenä, seuraten äitiään kun parooni O. W. Klinckowström hänet Neaappelista mukaansa ryösti, meni hän naimisiin vuonna 1821, jolloin rikas äiti osti Armfeltien suuren maatilan, Åminnen kartanon Halikon pitäjästä ja muutti sen tyttärensä mies- ja naispuolisten jälkeläisten sukukartanoksi.
Cineas oli päättänyt kutsua kartanon hoitajan puheillensa ja luovuttaa hänen suorastaan hänen virastansa. Tänä aamuna oli hän pannut hänelle sanan, että hän tulisi hänen luoksensa; mutta kummastukseksensa oli hän havainnut, että toinen oli lähtenyt Romaan.
»No missä sitten on tilanhoitaja?» tiedusteltiin minulta edelleen. »Kolme päivää sitten hän lähti kuljettamaan kartanon jyvävarastoa Savonlinnaan». »Ah, tshort, sen sinä hirtehinen valehtelet! Eikö kartanossa sitten muka olisi jyviä jäljellä?» »Enpä luule montakaan kappaa olevan, ja mitä on, ovat ne kernaasti vierasten käytettävänä.»
Yhteinen kansa sanoi häntä Kartanon everstiksi, mutta jos hänen nimeään, kysyi esimerkiksi joltakin kyytipojalta, niin tämä kynsien korvantaustaan vastasi: »En sitä nyt muista, on se oikein aatelia.» Koska tuo nyt on varma, että nimi on aatelinen, mutta ettemme siitä selvää saa, niin päätämme nimittää häntä Aateliksi.
Rosalie oli viikon kuluttua täydellisesti alkanut hallita kartanon asioita ja väkeä. Jeanne alistui ja totteli vastaansanomatta.
Tässä työssä ollessaan näkivät kartanon tytöt pahasti säikähtäen, että laiha, kalvakka haamu, joka oli aivan heidän emäntävainajansa näköinen, kaukaa katseli heidän tointansa; tietysti he luulivat emännän siinä kummittelevan. Muutamat rohkeimmat uskalsivat lähestyä kalmankarvaista haamua, mutta se pakeni metsään, hurjasti kiljahtaen.