United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja erikoisella äänellä hän aina lausui: "Rosalie, kultaseni, tuo minulle muistojeni laatikko!" Sisäkkö aukaisi pöydän, otti esille laatikon ja pani sen tuolille rouvansa viereen, joka ryhtyi kirjeitään lukemaan hitaasti, yksitellen, vuodattaen niiden päälle silloin tällöin jonkun kyyneleen. Toisinaan toimi Jeanne Rosalien sijassa ja talutteli äitiään, joka kertoili hänelle lapsuutensa muistoja.
Ja sinä tiedät, että minua ei saa vastustella tässä tilassa. Kuule siis! Sinun on mentävä hakemaan kirkkoherraa. Minun täytyy saada tavata häntä estääkseni Rosalieta valehtelemasta. Kohta kun hän on tullut, tuo Rosalie tänne, ja sinun ja äidin on oltava täällä läsnä. Mutta ole varovainen, ettei Julien saisi vihiä tästä!
Rosalie vain ei joutunut ymmälle: Mut mä sano, rouva, mä, ett' kyll' te myytte, sill' se pitää myydä. Ja hän esitti laskelmansa, suunnitelmansa ja perustelunsa.
Ja Rosalie kääntyi hyvillään ja pudisti hänelle nyrkkiään, sillä välin kuin hän suurella nenäliinallaan pyyhki likaa vaatteistaan. He olivat jo ajaneet viiden minuutin ajan, kun Jeanne äkkiä huudahti: Massacre unohtui! Täytyi siis seisahtua ja Denis juoksi hakemaan koiraa Rosalien pidellessä sillä aikaa ohjaksia.
Puista irtautui jo lehtiä, jotka lentelivät ilmassa. Keittiön pöydällä höyrysivät kahvikupit. Jeanne istuutui kuppinsa ääreen, joi hetkisen, nousi sitten ylös ja sanoi: Lähdetään! Hän pani hatun päähänsä, otti huivin, ja sillä välin kuin Rosalie veti kalossit hänen jalkaansa, lausui hän itku kurkussa: Muistatko, kuinka silloin satoi, kun me matkustimme Rouen'ista tänne?...
Kun hän oli tullut, lukivat he kirjeen uudelleen ja istuivat kauan ääneti toistensa edessä. Vihdoin lausui Rosalie: Mä lähden pikkast' hakemaan, rouva. Ei hänt' sill' viisii voi jättää. Jeanne vastasi: Lähde, kultaseni! He olivat vielä ääneti; sitten sanoi Rosalie: Pankaa hattu päähänn', rouva, niin mennään Goderville'en notaarin tykö.
Olen pyytänyt herra kirkkoherraa tänne, jotta tämä olisi sinulle ikäänkuin rippi, kuuletko. Hievahtamatta paikaltaan Rosalie melkein huudahteli kouristuneisiin käsiinsä. Vihan valtaamana tarttui paroni hänen käsiinsä, tempasi ne rutosti hänen silmiltään ja heitti tytön polvilleen lattialle vuoteen viereen: Puhu nyt sitten...! Vastaa!
Hän meni naimisiin puol' vuott' sitte ja ottaa ny' moision, kun mä tul' takas teidän luo. Mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä sopersi Jeanne: Sinä siis et enää lähde luotani, lapseni? Siihen vastasi Rosalie: En tietenkään, rouva, kosk' mä jo olen kaikk' sitä varte tehny'. Sitten he eivät vähään aikaan puhuneet mitään.
Häntä oli murhe masentanut siihen määrin, ettei hän muutamia päiviä aikaisemmin ollut voinut siellä enää elää, ja nyt tunsi hän päinvastoin, ettei voinut enää elää muualla kuin siellä, minne hänen synkän elämänsä tavat olivat juurensa laskeneet. Eräänä iltana sai hän vihdoin kirjeen ja kaksi sataa frangia. Rosalie kirjoitti: "Rouva Jeanne!
Jeanne sai töintuskin lausutuksi: Täällä... Rosalie on... Julien kiirehti ylös, harpaten kaksi astinta kerrallaan ja, tultuaan äkkiä huoneeseen, syöksyi hän tarkastamaan Rosalieta. Tämä oli synnyttänyt lapsen, joka käpristyneenä ja kouristuneena itki ja liikahteli lattialla äidin helmoissa.