United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan vähän ensiks saakoon meist' ohi ehtiä, sitten kimppuun syöksyä voimme ja miehen siepata kiinni juosten, joutuen; vaan jalat hällä jos ois nopeammat, hänt' yhä laivoja päin aja leirist' ain' etähämmäs, keihääll' ahdistain hält' Ilioniin pako estä." Harkiten noin urot väistihe tielt' alas kaattujen keskeen, vaan sivu juoksi Dolon, ohi riens ihan arvelematta.
Itsepä neuvoisin hänt' ennemmin sitä tietä seuraamaan toki, jolle sa, pilviennostaja, viittaat." Kuuli jo tuon hymysuin isä ihmisien, jumalainkin, näin sanat siivekkäät jopa vastasi hälle ja lausui: "Here, valtiatar vakasilmä, kun noin olisitkin kanssani yhtä sä mielt' yhä kesken kuolematonten, kohta Poseidon, vastustaa halu vaikk' iso oiskin, muuttais mieltä ja ain' ois mieliks sulle ja mulle!
POLONIUS. Nyt, kuninkaani, äidin luo hän lähtee. Ma seinäverhon taa käyn piiloon; sinne Voin kaikki kuulla. Takaan, että äiti Hänt' oikein sättii: ja, kuin lausuitten, Viisaasti lausuttu, on tarpeen, että Puhetta kuulemass' on joku muukin Pait äiti, sillä puolta-pitäväiset On äidit luonteeltansa. Herran haltuun! Ennenkuin levolle te käytte, palaan Ja tiedon saatan. KUNINGAS. Kiitos, hyvä herra.
Vaan Thoas hänt', Aitolian mies, päin viskasi keihään ryntääseen näpyn alle, ja keuhkoon upposi vaski. Karkasi kaatuvan luo Thoas aimo ja ankaran keihään tempasi rinnast' irti ja koppoi viiltävän miekan, iskien vatsan auki ja hengen riistäen hältä.
Näin Pariskin tul' aiheeseenne kesken Ja juur' näinikään teki teistä lesken. ULYSSES. Työ tyhmä, josta meidät pilkka peri! Tuon sarvia nyt kultaa meidän veri. PATROCLUS. Sen muiskun Menelaus antoi, tämän Patroclus. MENELAUS. Katsos vain! PATROCLUS. Hänt' edustamme Paris ja minä aina muiskuillamme. MENELAUS. Minulle tulee muisku. Neiti, saanko? CRESSIDA. Suunannoss' otetaan vai annetaanko?
Jupiterkin Jos tuolta pilvist' ennustellen lausuis: »Se totta on», hänt' enemmän en uskois Kuin sua, jalo Marcius. Suo mun kiertää Käsvarteni sen ruumiin ympär', johon Sadasti vahvan peitseni ma särjin, Peloittain kuun sen pirstaleilla! Miekkan' Alaisinta nyt halaan; lempes kanssa Yht' uljaast', innokkaasti nyt ma painin Kuin maineenhimon voimall' olen koskaan Miehuuttas vastaan taistellut. Haa!
Lausui maan järisyttäjä näin sekä lähti ja astui aaltojen alle, ja kaipasivat hänt' aimot akhaijit. Kohtapa pilviennostaja Zeus nyt Apolloa käski: "Poikani Foibos, käy sopavälkkyvän Hektorin luokse. Sillä jo aaltojen alle on maan järisyttäjä jälleen astunut peljästyin mun närkästystäni tuimaa. Kamppailummepa ois toki muutkin totta jo kuulleet, 224 maanalisetkin ois, Kronos-taaton luon' asuvaiset.
Sulatus hyvä ruokahaluanne Ja kumpaistakin terveys seuratkoon! LENOX. Suvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa. MACBETH. Maan kunnia nyt olis koossa tässä, Jos Banquo ystävämme olis läsnä. Juroksi tahtoisin hänt' ennen syyttää Kuin jotain tapaturmaa surkutella. ROSSE. Sanansa poissa-olollaan hän syö. Suvaitkaa toki seurahamme tulla. MACBETH. On pöytä täys. LENOX. Tass' yks on paikka. MACBETH. Missä?
LAERTES. Oi, kolme kertaa kymmenittäin tulkoon Kirous kolmikertainen sen päähän, Jonk' ilkityöt sun kirkkaan järkes ryösti! Heretkää multaa luomasta, siks kunnes Hänt' olen vielä kerran syleillyt. Ja kumpu luokaa vuoreks korkeammaks Kuin vanha Pelion ja sinertävä Olympon huippu! Ken se, jonka murhe! Noin pöyhkeilee, ja jonka tuskanhuuto Lumoopi tähdet, että seisahtuvat Ja peljästyen kuuntelevat?
Kyynel silmin katseli Thorsen heitä ja virkkoi: "Isä, anna heille anteeks, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." Ja tuo hillimätön lauma kääntyi takaisin, ei kukaan uskaltanut laskea kättänsä hänen päällensä. Tuo vanha mies seisoi nyt koskemattomaksi julistettuna joukossa, ikäänkuin hänt' olis näkyväin enkelien sotajoukko piirittänyt.