Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Kaatui mies rytinällä, ja kalskui yll' asevasket. Forkys, Fainopsin uropoika kun karkasi vastaan suojana Hippothoon, hänt' Aias uumihin iski; puhkaisten sovan miehustan läpi suolien työntyi peitsi, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa. Väistyivät esitaistelijat sekä loistava Hektor; valtaan riemuavainpa akhaijein jäi urot kaatut Hippothoos sekä Forkys, heilt' asut kohta he riisti.
ANGUS. Nyt hän tuntee, Kuink' istuu käteen salamurha; nyt hänt' Ainainen kapina pattoudesta soimaa; Ei käskyläitä töissään johda lempi, Vaan pelko. Nyt hän tuntee, kuinka arvo On höllässä, kuin jättiläisen nuttu On varas-kerin päällä. MENTEITH. Ei siis kummaa, Jos sielu kurja säpsähtää ja säikkyy, Kun kaikki siinä itseänsä kiroo Siit' että ompi siinä.
Tunsi sen niin suurena ja vastustamattomana, ettei viha mielessä edes Panuakaan ajatellut. Mitä hän tekisi, jos velhon käsiinsä saisi? Antaisiko hänt maallisen oikeuden käsiin, vai koettaisiko häntä kääntää, taivuttaa hänen mieltään jos se onnistuisi, suurempi olisi se voitto kuin mikään tähänastinen.
Mieli jo tyrmistyi ajomiehelt' entinen, aimo, alt' ei kätten surmaisten edes orheja kääntää pois pakosalle hän ehtinyt, vaan hänt' uumihin iski keihääll' urhea Antilokhos; sopa vaskinen estää ei sitä voinut, vaan läpi vatsan tunkihe tutkain; voihkaten vaunuiltaan valioilta hän kenttähän vaipui. Ohjasi valjakon Antilokhos, jalon Nestorin poika, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.
Mutta en niin sure surtenikaan minä kaikkia muita kuin tätä yhtä; jo hautaan vie minut haikea murhe! Hektor! Kunp' edes erjennyt syliss' ois minun kurjan! Hänt' ois kyllältään valitella ja itkeä saatu, kantaja itkenyt ois, emo koito, ja myös minä itse."
Niin havauttelemaan hän veljeä riensi, akhaijein kaikkien käskijämiest', ihaeltua laill' ikivaltain. Tuo peräkeulan luona jo seisoi, kilpeä sorjaa kiinnittäin olusvöin; tulo veljen hänt' ilahutti. Haastelon alkoi näin sotaärjyinen Menelaos: "Noin miks sonnustaut, veli armas? Vai vakoella joukkoa Ilionin kenen käskenet ehkä?
»Martia niin ol' armas nähdä mulle», hän vastasi, »niin kauan kuin ma elin, ma että toivehensa täytin kaikki. Mut tuon kun virran pahan tuollapuolla hän on, mun muistaa hänt' ei salli laki, mi mulle säättiin sieltä päästessäni. Vaan Nainen taivainen jos ohjaa sua kuin sanot, tarvis sua ei sievistellä; on kyllin, hänen nimessään kun pyydät.
Ensin, näet, kysyt, Kuin monta tanskalaist' on Pariisissa, Ja keitä, mistä, kuinka elävät, Ja millä, kenen seurassa, ja miten. Ja kun näin kiertäin, kaartain huomaat, että On poikan' tuttu, silloin lähemmäksi Sa karkaat kysymyksilläs; hänt' olet Vaan hiukan tuntevanas; sanot näin: "Ma tunnen hänen isäns', ystävänsä Ja, osaks, hänet"; ymmärrätkö, Reinhold? REINHOLD. Kyll', aivan hyvin.
Ken hyvää herttuaa ei kuolleeks tiedä? Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella. EDWARD. Ken hänt' ei kuolleeks tiedä! Ken sen tietää? ELISABETH. Hyväinen taivas, tätä mailmaa! BUCKINGHAM. Minäkö kalvas niinkuin muut, lord Dorset? DORSET. Niin kyllä, loordi; tääll' ei ainoata, Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa. EDWARD. Clarenceko kuollut? Peruutinhan käskyn.
MEFISTOFELES. Tuon teiltä vietellyksi saan! Pannaanpa veikkaa! Mun vaan, Herra siedä Hänt' omaa tietän' hiljaa viedä! HERRA. Niin kauan kuin hän asukas on maan, Saat koettaa häntä hairahuttaa. Niin kauan eksyy ihminen, kuin pyrkii vaan. MEFISTOFELES. Ma kiitän Teitä, sillä vainajat Mua aina hieman kammoksuttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät