United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Kautt' älä polvien mult', älä vanhempain ano, koira! Kunp' oma vimmani sais minut silpomahan sekä syömään raa'altaan sinut, moiset työt olet mulle sa tehnyt!
Vielä et tarkoin tiedä, mit' aikoo Atreun poika, nyt koetellut akhaijeja lie, pian voi kuritella. Kaikkipa kuulleet ei mitä neuvostossa hän virkkoi. Kunp' ei suuttuis nyt ja akhaijeja vain paha vartois! Näät väkituumainen suursynty on valtias; arvon Zeulta hän sai, ylen armas on hän hyvinsäätäjä-Zeulle."
Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus: "Atreun poika, mi nyt sana kirposi kielesi päältä? Turmahinen, väki muu kunp' oiskin, kunnoton, sulla johdossas, vaan emme me, joill' osa säätämä Zeun on 85 nuorest' alkaen ain' ihan vanhuuteen sodan tuiman ankara askare, kunnes on kaattu jok' ainoa meistä.
Etkö mitään sä ole hälle kuiskannut? DAJA. Mä? Hälle? NATHAN. Miss' ovat lähetit? DAJA. Tuoss' ulkona. NATHAN. Heit' itseni mun varovaisinta ois puhutella. Tule! Kunp' ei tässä vain patriarkan ole juonia. DAJA. Ja mä mä vielä aivan muuta pelkään. Saa nähdä! Ainut luuloiteltu tytär noin rikkaan juutalaisen, eiköhän myös muslemille kelpais?
DAJA. Mitä tarkoitan, paremmin tiedätte. NATHAN. Siis vaikene! DAJA. Ma vaikenen Mit' eessä Jumalan on väärää tässä ja mit' en voi estää, en muuttaa voi, te siitä vastatkaa! NATHAN. Ma vastaan! Vaan hän missä viipyy, missä? Kunp' et mua petä, Daja! Tietääkö hän mun ees tulleen? DAJA. Sitä teiltä kysyn! Häll' yhä kauhu hiipii hermoissaan. Häll' yhä kaikkeen muiston mielikuva luo lieskan hohteen.
Ja koska kuuluu tuumii patriarkka ett' armahtanut teit' on Saladin vain, koska olentonne, ilmeenne hänelle jotain kertoi veljestään... RITARI. Ties senkin patriarkka siis? Ja sentään, Kunp' oisi varmaa se! Ah, Saladin! Jos piirtosellakaan mun kuvaani lie luonto lähentänyt veljes kuvaan miks ei myös sieluissamme samaa ois? Ja jonkun patriarkan mieliksi salata voisinko sen sielun leiman?
Kunp' on eukkoni eläisi, Oisi vanhin valvehella, Ei se lapsi näin kävisi, Nukkavierulla nutulla, Karvavieru kauhtanalla, Paha raiska paita päällä; Maata verkani vetäisi, Siltoa sinihamonen. Tule ei päivä polvenaan.
Kunp' oli syöneet nuo, sekä luita ma kaivelin yksin, Kuiski he keskenähän vähän aikaa, suuria aikoin, Siksi kun äkkiä karkasivat mun päälleni kahden, Veitsiä välkyttäin hiotuita ja tuimina lausuin: «Lyömme, jos äännähdät; jos kuolla et tahtone, vanno Luojasi kautta, et ilmasevas pakoamme tän' yönä!» Riemua, toivoa täynnä mä vastasin: «Ystävä-hullut, Piippuakaan tupakaista en aivoistanne nyt antais: Veitsin, vannomisin pakotatte te ves'kopin äijää Ihmisruokahan, irralleen!
Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni. Enmä lurjus liene'känä.
Kunp' ensin selväks saisin ritarin syntyperän, sanomatta uteliaisuuteni syitä hälle! Nääs jos hän kuulee ne, ja aiheeton on epäluulo, silloin isyyden oon peliin aivan turhaan heittänyt. Mit' on? DAJA. Hän tahtoo teitä puhutella. NATHAN. No, tulkoon tänne hän; ja mene sinä. SEITSEM