Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Uljuutt' yllytä rintaan, jott' älyäisi jo Hektor, tokko on yksintaistelijaa toverissani, vaiko silloin vain käsi torjumaton, raju riento on hällä, tuimass' Areen työssä kun myötä mä itsekin isken. Vaan kun on laivain luota hän torjunut pois sotamelskeen, tänne sun turvissas taas tulkoon vauriotonna, kaikkipa tuokoon myös tamineet sekä kumppanit uljaat!"
Kaitsevasilmän Zeun näki siellä he; kaikkipa muutkin piiriss' istuen kooll' oli auvokkaat ikivallat. Istui saapuja viereen Zeun, tilan jätti Athene, Here tervehtäin sulosuin toi, tarjosi maljan kultaisen, ja hän joi sekä jälleen hälle sen antoi.
Siks sua itkien itken myös, polo, itseni vuoksi murtuvin mielin, sill' olit Troian maill' avarilla suopea, lempeä vain sinä yksin, muut mua kammoo." Noin hän itkien virkki, ja kaikkipa voihkasi kansa.
Ihana ennustus! Simo. Lausuipa vanha Riihelän lautamieskin pojilleen: "kumartakaa, pojat, kuningasta!" sanoi hän. Ja kumarrusten aprakkata ajaa tämäkin kuningas. Jaakko. Kumartakaa kuningasta, te jäykkäselkäiset teräspuikot! Kaikkipa alamaisuudella nyykäyttivät niskaansa Jaakolle, joka istualtaan nousi ja ylvästellen tepasteli. Sere.
Suku kaikkipa seurasi häntä surren, vaikertain, kuin oisi hän kulkenut kuoloon. Mutta kun kaupungist' avotanterehelle jo tultiin, käänsihe Ilioniin vävyt, poiat taas.
"Tuotako sinä hevosen kuolemata suret ... hoo ... kaikkipa sitte! Se ei meissä tunnu enemmän kuin jos köyhältä nappi nutusta tipahtaa, niin ostetaan. On meillä rahaa ostaa parempikin hevonen, kun tuo oli, eikä lopu, jos montakin ostetaan. Surkoot köyhemmät, vaan ei me, se ei kannata niin pieni asia".
Tuontuostakin pistäytyi hän Suosilmän mökissä Marjetan luona vakuuttelemassa, "ettei Taavetilta mustat kengät ensinkään kuosilliset syntyneet, vaikka hän on olevinaan suutarikin. Kaikkipa tässä," lisäsi hän "mestareiksi rupeaisivatkin, hui, hai!"
Salotki silloin siintelivät, Kukkaset rannat, somerot sannat; Kaikkipa mulle hymyilivät. Sävel: "Tuulo entää Lehtohon j.n.e." T
Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun.
Sorjine jos tamineineen nyt tähän heitän Patroklon, joka mult' oman kunnian puoltajamiesnä kaatui, kehnoksuu sit' akhaijit, ken minut nähnee. Vaan häpeää jos peljäten taas koen kohdata yksin Hektorin laumoineen, monet yhden saartavat varmaan; kaikkipa kansa on näät kera Hektorin heiluvaharjan. Vaan nyt moisia miks sydän miettii?
Päivän Sana
Muut Etsivät