United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun he olivat kaikki sanan puhumattomina tovin aikaa istuneet, rupesi Mauno pitkäveteisesti poveaan kaivamaan; sieltä hän veti esiin niverä-piipun, lyhyellä luuvarrella. "Tunnetko Jaakko tämän piipun?" kysyi Mauno, samassa näyttäen Jaakolle piippua. "Se on minulle hyvinkin tuttu", sanoi Jaakko tukehtuneella äänellä.
Arvelin jo minäkin pyytää ostaa piparikakullani Jaakolta lihaa, potaattia ja leipää, vaan en rohennut. Antti syötyään saaliinsa esitteli Jaakolle seinärahalle rupeamista. Ruvetaanpa vaan, myöntyi Jaakko. Minusta kävi jo pitkäksi odottaa niitä Antin »hyviä taloja» ja luulinpa, että niitä ei olekaan tahi että hän on jo unehuttanut lupauksensa.
Tytöt vain kiihtyivät, mitä päättävämpi Jaakko näytti olevan. Ja Esteri vanhin heistä kaikista otti Jaakon lujille, kun sattuivat kahdenkesken. Hän pyysi niin, niin hartaasi: Jaakko rakas! rakas Jaakko! Ja hän lupasi kaikkia, lupasi sanoa ja näyttää jo edeltäpäin, mitä hänellä oli Jaakolle, ja olisi luvannut vaikka silmän päästään, jos Jaakko olisi näyttänyt tai sanonutkaan lahjansa.
"Onhan ihmisellä usein murhettakin", vastasi muori, "ja silloin on muuta hyvä olemansa". "Ei peitolla ikänä tarvitse murehtia", väitti neiti. "Onpa siinä punaisia kukkiakin, joten se sopii ilossa ja surussa, mutta" lisäsi hän ikään kuin itseksensä "jos Liisu rusthollarin ottaa, laitan hänelle punaisen peiton ja teetän tästä itselleni häävaatteet vaan Jaakolle hm hänelle on tämä liiankin hyvä".
Mitä sanoisivat äiti ja Esteri ja Eeva, jos äidin käsi nytkin kipeytyisi? Eiköhän tulisi hätä niinkuin kesälläkin. Mutta Jaakolle itselleen tuli samallainen hätä kuin kesällä, jolloin häh alkoi kerätä rahoja ostaakseen uudet sakset. Hän meni sisään. Joulukuusi oli pystyssä ja tuoli oli paikoillaan. Ei ollut muita kuin Esteri huoneessa.
Liikutettuna oli koko huutokauppa-väkikin ja he hajausivat itsekukin kotiansa. Niin jäi Matti Marttalan isännäksi kuten ennenkin. Hän koki parantaa elämäänsä ja maksella Jaakolle vähitellen isoa velkaansa.
Että sinä kehtaat potkaista vanhaa isääsi, sanoi isäni Jaakolle, mitä sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele nykyään paljon mitään muuta kuin pääsisin vaan käsistänne pois, niin minä tappaisin teidät jok'ainoan, huusi Jaakko. Sen kyllä uskoimmekin, sitähän juuri ajattelimmekin.
Hänellä ei ollut nyt mitään muuta turvaa maailmassa, kuin tuo sydän, joka oli hänelle luvannut alttiiksi antavaista uskollisuutta ja uhraavaisuutta, kuolemaansa asti. Mari oli kerran ennustanut Jaakolle, että kyllä hänestä vielä mies tulee, nyt meni Mari koettelemaan, onko hänestä tullut mies. Voi voi Mari! Paljon sinä uhrasit, paljon sinä uskalsit.
Onpa täällä väkeä toista kouraa! tuumaili Antti. On sitä ja toista saadaan! arveli siihen Jaakko. Melkein joka viikko tulee tänne uusia asukkaita. Eihän tänne enään sovi? arveli Antti Jaakolle. Hyvä sopu sijaa antaa, vastasi Jaakko. Vaan miten lie tämän hyvän sovun laita ollut täällä? Muuan eukko toraili juuri toiselle, että hän suurella sängyn rottelollaan valtasi tilaa liian paljon.
Tämä oli kuitenkin Jaakolle sangen onnellinen sattuma, sillä se säästi tämän toivehikkaan nuorukaisen muuten varmaankin välttämättömästä selkäsaunasta. Sen sijaan saivat hänen tuomarinsa nyt auttaa hänet jaloilleen jälleen ja tutkia, oliko hän vahingoittunut pudotessaan.