United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me turvaa tuomme heikkojen, me tuumimme, me toimimme, me oomme yhteisvoimimme myös suoja yhteisseikkojen, näin parvet siskoin, veikkojen kun kasvavat, kun karttuvat, maan vartioiks ne varttuvat ja surmaks Suomen peikkojen.
Silloin hän yht'äkkiä huomasi toisella puolellaan vihamielisen ratsujoukon ja toisella kaksi laivaa. Hän riensi heti toiseen laivaan ja saikin aluksi turvaa merimiehiltä. Mutta kohtapa he katuivat. Mariuksen kerran maatessa rannalla purjehtivat he kavalasti pois jättäen vanhuksen oman onnensa nojaan. Hämmästyen läksi hän kulkemaan tiettömiä soita, kunnes viimein saapui yksinäiseen majaan.
Päästäksensä toistamiseen joutumasta isänsä valtaan ja hänen voitonpyyntinsä uhriksi oli hän tuntien välttämättä tarvitsevansa puolustajaa ja turvaa antanut kätensä Tom Lewisille, joka jumaloi ainoastaan rahaa.
Mutta eivät liene ihmisolennot huviksensa etsineet turvaa tästä aukinaisesta haudasta, joka ammotti äänettömänä ja pimeänä röykkiönä tuhatvuotisten kallioiden alta. Bertelsköldistä tuntui niinkuin täällä olisi jotakin, jolla oli syytä kammoa päivän valoa.
JACHIMO. Apua saivat. LUCIUS. Kumma onnen käänne! Apua pian meille, taikka pakoon! Kolmas kohtaus. Toinen kohta taistelutanteretta. YLIMYS. Tuletko taistolaisten luota? POSTHUMUS. Tulen. Ja te kai pakolaisten luota? YLIMYS. Niin. POSTHUMUS. En teitä moiti; mennytt' oli kaikki; Apuna taivas yksin; turvaa vailla Kuningas itse; hajan armeijansa; Vain nähtiin selkiä, kun brittiläiset Katosi louruun.
Me saavuimme rientoaskelin etumaisen kasvihuoneen luo; minun ei tarvinnut kertaakaan etsiä turvaa suojelijaltani vaatteet liehuivat ympärilläni, mutta jalat pysyivät kuitenkin aina maassa lentäessäni eteenpäin hänen vieressänsä.
Oi, armas Gertrud! Kuin moneen paikkaan käyvä kuulasade Tää liian surman mulle tuo. KUNINGATAR. Mit' ääntä? KUNINGAS. Oville vahdit! Miss' on vartijani? Mit' asiata? AATELISMIES. Turvaa etsikäätte. Ei reunains' yli tulvaileva meri Rajummin maita niele, kuin Laertes, Kapinajoukon johtajana, alleen Lyö vahdin.
Suomen nainen ei voi tulla röyhkeäksi, ei luopua kutsumuksestaan. Hän tahtoo juuri olla varjossa, etsiä turvaa ja tukea rakastetussa miehessä, jolle voi antaa täyden kunnioituksensa ja luottamuksensa. Ja ennen kaikkea pysyä siveellisesti puhtaana. Teidän mielipiteenne ilahduttavat minua. Pysykää aina tuolla kannalla, neiti Varén. Ja vaikuttakaa tovereissanne samaan suuntaan.
Ikäänkuin hän olisi tahtonut huutaa turvaa ja pyytää Johannesta tai jotakin muuta, ketä hyvänsä, häntä suojelemaan ja estämään häntä syöksymästä syvyyteen! Johannes näki sen ja tunsi myöskin kummallisen piston sydämessään. Mutta eihän nyt ollut aikaa välittää sellaisesta. Kyllä, pari kertaa, vastasi hän viattomasti. Hän on ollut jo jonkun aikaa täällä ja aikoo olla jouluun asti.
"Juuri senvuoksi, minun tyttäreni, on minun pakko hakea turvaa keskellä kallioitten sekä vuorien, ja paeta sivistymättömäin Vuorelaisten luokse, jotka siinä suhteessa voi sanoa edistyneemmiksi armon tiellä, että heidän rikoksensa lähtevät oppimattomuudesta, ei röyhkeydestä.