Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ja kaikeksi onnettomuudeksi ei lääkäri ollut kaupungissa! Hirmuinen pelko ja vale-puhe, joka tätä pelkoa yhä enemmän viritti, anasti koko kaupungin. Eukot ja matammit päättivät, ettei turvaa enää muussa kuin muuttamisessa pois kaupungista.
Jää Martin tähden! Pitäisikö minun jäädä Martin tähden, sitä en tiedä, mutta isänmaan tähden täytyy minun lähteä. Husula katseli häntä hartaasti silmiin: Tietänetkö kuinka köyhä ja turvaton tämä kotimaa on? Sillä ei ole ystäviä eikä turvaa muussa kuin Jumalassa.
Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sua valheen verkkoihin Kovin kiedottaisihin Omassakin kotonasi, Kärsi tuota puolestasi: Saatana ei saavuta, Vaikk' on hällä apua. Mailmalliset katoovat, Vaan ei taivaan tavarat. Jos sun köyhyys käsittää, Nälkä tahtoo näännyttää, Eikä auttajata sulla Ole eikä tahdo tulla, Turvaa silloin Jumalaan, Kaikkein apuun, auttajaan!
Niinpä kveekarit olivatkin ensimmäiset tarjoomassa karanneille Pohjois-Amerikan orjille turvaa ja suurimmalla ihmisystävyydellä pitämässä huolta heidän pääsemisestänsä vapauteen. Siten he tarkasti tutustuivat orjain ajelijain temppuihin ja toiselta puolen myöskin keksivät keinoja tehdä niitä tyhjiksi.
Hän ei voinut pelkoansa Naomiltakaan salata. Tämä taas koetti rauhoittaa äitiänsä vakuuttamalla, ettei hiuskarvaakaan hänen päästään putoa ilman sen Herran tahtoa, jolle hän oli sydämensä antanut, ja sen johdosta hän puhuikin rauhasta ja turvallisuudesta, jonka Herra niille lupaa, jotka turvaa hänen siipeinsä varjon alla etsivät.
Turvaa puutteessaan isän ystävihin polo orpo, tarttuu kiertäissään tätä vaippaan, tuot' ihotakkiin; armahtaa joku ehkä ja maljast' antavi tilkan, huulta mi kostuttaa, ei kuivaa kostuta suuta; tai joku poikanen, joll' eloss' on isä, äitikin vielä, pois hänet karkoittaa käsill' iskien, ilkkuen suullaan: 497 'Tiehesi suori!
Kuin korpitiellä vieras matkamies, Jot' etsii pimeys ja rosvojoukot, Peloissaan turvaa kylävalkeaan Ja pettymättä löytää lämpimän Ja ystävyyttä, hoivaa, suojelusta, Vaikk' on hän vieras vielä hartahammin Syliisi suljet veljen, sukulaisen.
Kaisan ruumis rupesi vapisemaan ja ikäänkuin turvaa etsien kytjähti hän lasten viereen vuoteelle, missä väkisten tuskaisina tulivat sanat suuhun: "Voi, minua onnetonta. Oi, rakas Jumala, että kuolisin tähän. Mutta oi! Rakas Jumala... Annathan anteeksi elämäni pahuuden, jos se on ollut paha... Haagar... Olenko minä Haagar... Rakas Jumala, annathan anteeksi? Voi, voi, kun olen näin onnetoin."
Hevonen kulki tyyntä kulkuaan, vaan pojalla ei ollut aavistustakaan oliko se myllylle menossa vai Takasalolle, vai oliko ollut vielä kumpaakaan tienhaaraa. Ei näkynyt mitään, josta merkkiä olisi saanut. »Hyvin on ilma sakea», huusi hän kyydittävälleen kuin tältä jotakin turvaa ja toivoa saadakseen. »Tuntuu kuin ei koko maailmassa olisi mitään muuta kuin me kaksi, hevoskoni kolmantena.»
Se vallan pyhä on ja hurskas huoli Niin monen, monen turvaa ajatella, Jonk' elo, elämä on kuninkaassa. ROSENCRANZ. Jo yksityinen velkapää on luotaan, Henkensä kaikin asehin ja voimin, Vahingot torjumaan; sit' enemmän Se henki, jonka onnesta niin monen Elämä riippuu. Kuninkaass' ei kuole Hän yksin; vaan kuin pyörre vie hän myötään Mit' osuu tielleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät